 | Media-arkisto - Kehitysvammaiset ja kehitysvammaisuus lehdissä |
Havaintoja idioottien etnisestä luokituksesta
Observations on an Ethnic Classification of Idiots by J. Langdon H. Down, M.D., London, London Hospital Reports, 3:259-262, 1866
Vapaamuotoinen käännös alkuperäistekstistä:
Synnynnäisiin henkisiin vammoihin huomiota kiinnittäneiden on täytynyt usein monin tavoin miettiä miten asettaa eri luokkiin havaitsemansa kehityshäiriö. Aiheesta on kirjoitettu vähän. Luokittelut ovat yleensä niin epämääräisiä ja keinotekoisia, että niiden avulla ei voi muodostaa edes löyhää käsillä olevan ilmiön psyykkistä asettamusta, ne epäonnistuvat täysin yrityksissään lähestyä aihetta tarkoituksenmukaisesti.
Lääketieteellisen asiantuntijan, jota konsultoidaan, on ehkä annettava arvio kunkin tapauksen tilanteen elintärkeistä näkökohdista ja pienokaisen todennäköisestä tulevaisuudesta. Lisäksi pitäisi voida vastata kysymykseen josko oletettu häiriötila liittyy syntymään tai ei. Onko hoitaja lääkinnyt lasta oopiumilla? Onko pienokaista kohdannut tapaturma? Onko äitiyshuollossa käytetty väline ollut syynä vanhempien huolenaiheeseen tylsämielisestä tulevaisuudesta? Onko elohopeavalmisteita annettu oikein? Voivatko lapsen oudot epämuodostumat johtua lukemattomista äitiyteen liittyvistä uskomuksellisista menettelyistä enemmän kuin perinnöllisistä tai vanhempien vaikutuksesta. Voiko luokittelu tai kaikki yhteensä, tai mikään niistä auttaa lääketieteellistä asiantuntijaa asettamaan mielipiteensä ahdistuneiden vanhempien tukemiseksi. Luulen että kokonaan erehtyminen on mahdollista, ja luotettavan diagnoosin ja ennusteen yrittäminen voi osoittautua melkein arvottomaksi tai aiheuttaa auktoritatiivisen, itse itseään toteuttavan väitteen.
Olen jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota mahdollisuuteen luokittaa tylsämielisiä erilaisten rotuopillisten vakioiden mukaan. -- toisin sanoen, muodostaa luonnonjärjestelmään perustuva tapauksen historian selvittely.
Olen voinut havainnoida suurta määrää sekä Earlswoodin potilaita että sairaalan avohoidossa olleita idiootteja ja imbesillejä, joista suuren osan voidaan katsoa muistuttavan ihmisrotuja, joista he eivät ole lähtöisin. Monet tietysti näyttävän edustavan suurta kaukasialaista sukua. Useat selväpiirteiset esimerkit ovat mielestäni liittyneet vajaakasvuisine poskiluineen, turpeine huulineen, ulkoisine silmineen ja sisäänpäin vetäytyneinä leukoineen etiopialaiseen muunnelmaan. Myös pörrötukkaisuutta on ilmennyt, vaikkakaan hiukset eivät aina ole olleet mustia, eikä ihokaan. He ovat näyttäneet valkoisilta neekereiltä eurooppalaisuudestaan huolimatta.
Jotkut ovat vaikuttaneet malaijeilta ja heillä on ollut pehmeä iho, musta kiharainen tukka, ulkoneva yläleuka sekä tilavat suut kuten etelämeren saarten ihmisillä. Kukapa olisi osannut vertailla Amerikan mantereen alkuperäisväestöön ihmisiä, joilla on kapea otsa, ulkonevat posket, syvälle asettuneet silmät ja lievästi apinamainen nenä.
Mongolialaisella sukukunnalla on lukuisia edustajia tässä jaottelussa, joihin kiinnitän erityistä huomiota. Suuri määrä synnynnäisistä idiooteista on tyypillisiä mongoleja. Seikka on niin merkittävä, että on vaikea uskoa etteivätkö he olisi samojen vanhempien lapsia. Mongolialaisen tyypin idiootteja on niin paljon ja he muistuttavat henkisiltä ominaisuuksiltaan niin toinen toistaan, että kuvailen tätä laajasti havainnoimaani idioottien rodullista ryhmää.
Tukka ei ole musta niin kuin oikeille mongoleilla, vaan ruskean värinen, suora ja harva. Kasvot ovat litteät ja leveät sekä köyhiltä vaikuttavat. Posket ovat pyöreät ja sivuttain laajentuneet. Silmät ovat vinosti sijoittuneet ja silmien väli normaalia suurempi. Silmäluomiraot ovat hyvin kapeat. Otsa kiristyy poikittain silmien aukaisun yhteydessä. Huulet ovat laajat ja paksut poikittaisine halkeamineen. Kieli on pitkä, paksu ja varsin karkea. Nenä on pieni. Iho on hieman likaisen keltainen ja riittämättömän elastinen antaen vaikutelman, että iho on kehoon nähden liian iso.
Poikaa on vaikea tajuta eurooppalaisen lapseksi, mutta piirteet esiintyvät niin usein, että ei voi olla epäilystäkään etteivätkö ne olisi rappeutumisen seurausta.
Havaitsemani mongolialaistyypin idiotismin esiintyvyys on ollut yli kymmenen prosenttia. He ovat olleet aina synnynnäisiä idiootteja, ei koskaan raskauden jälkeisen elämän tapaturmien aiheuttamia. Rappeutuminen on liittynyt suureksi osaksi vanhempien tuberkuloosiin. On tapauksia, joissa oikea hoitoa on kannattavaa. He tarvitsevat ruokaa, jossa on paljon öljymäisiä aineita. Heillä on merkittävä matkimiskyky, jopa rajoitettua mimiikan kykyä. He ovat huumorintajuisia ja usein hullunkurisessa ilmehtimisessään eloisia. Matkimisen kyky voi olla suureksi hyödyksi heidän käytännöllisessä ohjauksessaan. He pystyvät puhumaan, puhe on epäselvää ja epäjohdonmukaista, mutta sitä voidaan harjoittaa hyvin toteutetulla kielen harjoittelulla. Yhteistyökyky on epänormaali, mutta ei niin huono etteikö sitä voitaisi suuresti parantaa. Systemaattinen, oikeanalainen koulutus on toteutettavissa.
Edistyminen on heikkoa, ja mitä tahansa älyllistä edistystä onkin saavutettu kesällä, talvella on odotettavissa jonkin verran taantumista. Heidän henkiset ja fyysiset kykynsä riippuvat tosiasiassa lämpötilasta.
Menetyksellisten valmennustapojen valitseminen voi olla työlästä, jos ei tunne tyypin ominaisuuksia.
Elinajan ennuste on kaukana keskimääräisen alapuolella. Heillä on taipumusta tuberkuloosiin, minkä uskon olevan tämän rappeutumisen perinnöllinen syy.
Käytännöllisen etnisen luokituksen rinnalla voi tarkistella millainen filosofia siihen liittyy. Nykypäivän kehityssuuntana on ollut torjua mielipide siitä, että ihmiskunnan eri rodut ovat ovat samaa alkuperää ja väittää, että ilmasto- ja muut vaikutukset selittävät heikosti erilaisia ihmistyyppejä. Tässä meillä on kuitenkin taantumisen esimerkkejä, tai kaikin mokomin, yhden tyypin poikkeaminen ja sen ottaminen piirteensä toiselta tyypiltä. Jos nämä rodulliset jaottelut järjestetään ja määritellään, kuinka on mahdollista, että sairaus voi rikkoa rajat ja jäljitellä niin hyvin toisen jaottelun jäseniä. En voi ajatella muuta kuin, että havaintoaineistoni perustuu rotujen erilaisuuksiin, jotka eivät ole ainutlaatuisia vaan vaihtelevia.
Nämä esimerkit ihmiskunnassa tapahtuvasta rappeutumisesta viittaavat minusta ihmislajien yhteisyyteen.
Linkkejä:
Downin oireyhtymä
Elohopea lääketieteessä, Arno Forsius, Suomen Hammaslääkärilehti 2003: 6: 280-284. (
Laajempi Online-versio - Lääketiedettä)
John Langdon Down: the man and the message, Ward OC, Downs Syndr Res Pract. 1999 Aug;6(1):19-24 - PubMed
John Langdon Haydon Down (www.whonamedit.com)
Kehitysvammahuollon historiaa
Kehitysvammaisuus
Kehitysvammaiset ja kehitysvammaisuus lehdissä
Marriages in Consanguinity in Relation to Degeneration of Race, J. L. H. Down, Clinical lectures and reports by the medical and surgical staff of the London Hospital, 1866, 3: 224-236
5.3.2005
