Kehitysvammahuollon tietopankki
 | Media-arkisto - Kehitysvammaiset ja kehitysvammaisuus lehdissä |
Vain joka neljäs ikääntyvä kehitysvammainen henkilö harrastaa liikuntaa terveysliikuntasuositusten mukaisesti eli vähintään 30 minuuttia päivässä. Tämä kävi ilmi Kehitysvammaliiton tekemästä selvityksestä. Kehitysvammaisten henkilöiden fyysinen suorituskyky ja terveys oli usein heikko ja he liikkuivat keskimäärin vähemmän kuin muu väestö, vaikka heillä ei olisi ollut fyysisiä esteitä liikkumiseen. Kehitysvammaiset altistuivatkin elämäntapojensa vuoksi muita aikaisemmalle raihnaistumiselle.
Kehitysvammaliiton selvitykseen vastanneet palveluntuottajat pitivät ikääntyville kehitysvammaisille henkilöille suunnattuja liikunnallisia palveluja nykyisellään melko riittämättöminä. Enemmistö oli sitä mieltä, että ylipäätään tietoa kehitysvammaisten henkilöiden ikääntymisestä tarvittaisiin lisää. Monet kokivat, ettei heillä ole riittävästi menetelmiä ikääntymismuutosten arviointiin. Tarvetta oli erityisesti toimintakykymuutosten ja dementian arviointiin tarkoitetuille välineille ja tiedolle.
Kehitysvammaliiton tekemä selvitys oli osa tutkimus- ja kehittämishanketta, jonka tarkoituksena oli kehittää ikääntyvien kehitysvammaisten palveluja sekä lisätä tietoa kehitysvammaisten ikääntymisestä. Projektissa oli perustettu eri puolille maata senioriklubeja, joiden tarkoituksena oli liikunnan ja sosiaalisten virikkeiden avulla ylläpitää ikääntyvien kehitysvammaisten henkilöiden terveyttä ja toimintakykyä sekä ennaltaehkäistä varhaisia ikääntymismuutoksia.
Kehitysvammaisten ihmisten elinikä oli pidentynyt viimeisinä vuosikymmeninä. Monet tutkimukset olivat osoittaneet, että kehitysvammaisten henkilöiden ikääntyminen oli altistanut heidät uusille ongelmille, kuten terveydenhuollon resurssien puutteelle. Oli esitetty, että kehitysvammaisia vanhuksia ei hoideta riittävästi tai että resurssit kohdistetaan nuorempiin ikäluokkiin.
Tietoa kehitysvammaisten ihmisten ikääntymisen erityispiirteistä ei ollut riittävästi eivätkä kunnat olleet varautuneet ikääntymisen mukanaan tuomiin tarpeisiin kehitysvammapalveluissa. Palvelujen tarpeen katsottiin kasvavan, sillä oli arvioitu, että iäkkäistä kehitysvammaisista henkilöistä ainakin neljännes oli kehitysvammapalveluiden ulkopuolella. Näistä ihmisistä ei ollut välttämättä kuntatason sosiaali- ja terveydenhuollossa mitään tietoa. He joutuivat kuitenkin siirtymään palvelujen asiakkaiksi menettäessään omat vanhempansa tai muun lähiomaisensa.
Kyselyssä tarkasteltiin erityisesti ikääntyvien kehitysvammaisten terveyden ylläpitoon tähtääviä palveluita. Suurimmaksi syyksi vähäiseen liikkumiseen nähtiin henkilöresurssien puute. Henkilökunnalla oli liian kiire ja henkilökuntaa oli liian vähän suhteessa asiakkaiden määrään. Toisaalta joskus esteenä olivat myös henkilökunnan tai palveluorganisaatioiden asenteet: liikuntaa ja sen avulla tapahtuvaa toimintakyvyn ylläpitämistä ei aina nähty riittävän tärkeäksi asiaksi.
Vireyttä vanhuuteen -seminaarissa 28.11.2005 julkistettu raportti perustui kyselyaineistoon, joka kerättiin suurimmilta palvelujen tuottajaorganisaatioilta. Siihen vastasivat erityishuoltopiirien kuntayhtymät, 14 suurimman kaupungin edustajat ja yksi yksityinen palveluntuottaja. Vastaajat tuottivat palveluja yli puolelle Suomen kehitysvammaisista henkilöistä, jotka olivat kehitysvammapalvelujen piirissä.
Linkkejä:
Kehitysvammaisuus
Kehitysvammaiset ja kehitysvammaisuus lehdissä
9.12.2005