 | Media-arkisto - Kehitysvammaiset ja kehitysvammaisuus lehdissä |
Fyysinen väkivalta autismiluokilla
Kimmo Parkkinen, Kasvatustiede Pro gradu -tutkielma, Kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto Huhtikuu 2002, 84 sivua, 10 liitettäTiivistelmä:
Tutkimuksessa selvitettiin autismiluokan oppilaiden fyysisen väkivaltakäyttäytymiseen yhteydessä olevia oppilas- ja opetusympäristötekijöitä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli kaikki Suomen autismiluokkien oppilaat ja vertailuryhminä oli EHA1- ja EHA2- luokan oppilaita. Tutkimusote oli kvantitatiivinen, tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla.Tutkimuskyselyyn vastasivat luokkien opettajat. Aineiston käsittelyssä pääasialliset analyysimenetelmät olivat faktori-,varianssi-, ja regressioanalyysi.
Tutkimuksen pääongelmat:
1. Millaista on tutkituilla oppilailla esiintynyt fyysinen väkivaltakäyttäytyminen?
2. Millaiset oppilastekijät ovat yhteydessä fyysiseen väkivaltakäyttäytymiseen?
3. Miten luokkatoiminnot ja autismiluokan henkilökunnan toiminta ovat yhteydessä oppilaiden fyysiseen
väkivaltakäyttäytymiseen?
Tutkimustulokset osoittivat, että autismiluokan oppilaiden fyysinen väkivaltakäyttäytyminen oli huomattavasti vertailuryhmien (EHA1 Ja EHA2) oppilaita runsaampaa. Autismiluokan oppilaiden yleisimpiä fyysisen väkivaltakäyttäytymisen muotoja olivat toisiin kohdistuneet lyömiset, puremiset, raapimiset tukistamiset ja tönimiset. Itseen kohdistui eniten puremista ja lyömistä.
Autistien akateemiset taidot olivat tutkimuksen mukaan selvästi heidän
sosiaalisia taitojaan paremmat. Runsaimmin fyysistä
väkivaltakäyttäytymistä raportoitiin olevan niillä autismiluokan
oppilailla, joilla oli hyvät akateemiset, mutta heikot
sosiaaliset taidot.
Väkivaltakäyttäytymistä edeltävissä tilanteissa ja toiminnoissa
korostui
yleisimmin yllätys-, siirtymis-, ja odottamistilanteet.
Väkivaltaa edeltävät vuorovaikutustilanteet olivat pääosin
henkilökunnan
johtamia käskynantotilanteita. Näissä tilanteissa
oppilasta ohjattiin vaatimuksilla tai kielloilla.
Fyysiseen väkivaltatilanteeseen puuttumiseen käytetyistä välittömistä
interventiomenetelmistä yleisin oli fyysinen
ohjaaminen. Tällä ohjausmuodoilla oli heikoin oppilaan rauhoittumista
edistävä vaikutus. Parhaimmat intervention
vaikutukset saatiin huomiotta jättämisellä tai huomion siirtämisellä
muualle.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui pääosin Kauffmanin
sosiaalis-kognitiiviseen väkivaltateoriaan ja Schoplerin
autistien häiriökäyttäytymistä kuvaavaan malliin. Kokonaisotos
autismiluokan oppilaista antoi hyvän kuvan koko Suomen
autismiluokilla esiintyvästä fyysisen väkivallan ilmiöstä. Tutkimuksen
käytäntöön sovellettavuus liittyy autistien opetuksen
kehittämiseen, fyysisen väkivaltakäyttäytymisen
Linkkejä:
Autismi
Haastava
käyttäytyminen
Kehitysvammaisuus
Kehitysvammaiset ja
kehitysvammaisuus lehdissä
30.12.2005