Ihmisen hermoston kehityksestä
Hedelmöittynyt munasolu on sikiön kehityksen ensimmäisessä vaiheessa erikoistumatonta solumassaa. Alle kahden viikon kuluttua havaitaan kaksi solukerrosta, joista käytetään nimityksiä ektodermi ja entodermi.Keskushermosto saa alkunsa ektodermistä. Siitä kasvaa neuraalilevy, jonka keskelle muodostuu ontoksi neuraaliputkeksi sulkeutuva ura. Putken yläpäästä kehittyvät aivot ja alapäästä selkäydin.
Keskushermoston soluista gliasolut ovat hermoston tukisoluja. Neuronit ovat varsinaisia hermosoluja. Ne ovat täynnä syitä, jotka huolehtivat joko hermosolujen keskinäisistä yhteyksistä tai välittävät hermoimpulsseja.
Neuraaliputken solujen erikoistumisvaiheessa tapahtuu monimutkaisia prosesseja. Samanlaiset solut hakeutuvat toistensa luo siihen erikoistuneiden proteiinien ohjauksesta ja muodostavat erilaisia hermokerroksia. Tätä sikiön kehitysvaihetta kutsutaan embryovaiheeksi. Se kestää 3 - 4 raskauskuukautta ja sitä pidetään erityisen herkkänä ulkoisille tekijöille kuten viruksille, esimerkkinä tästä on mm. vihurirokkovirus.
Embryovaihetta seuraa fetusvaihe, jolloin kaikki kudokset kasvavat nopeasti.
Sikiön hermosto kykenee aikaansaamaan spontaaneja liikkeitä n. 7 - 8 viikon iässä. Sen jälkeen se reagoi jo kosketukseen ja myöhemmin jopa ääniin. Sikiön liikkuminen vähenee tuntuvasti ennen syntymää, kun liikkeiden hallinta on siirtynyt varhain kehittyneistä hermojen osista aivoihin.
Hermoston kehittyminen jatkuu vielä syntymän jälkeenkin. Erityinen merkitys on hermosolujen toiminnallisten yhteyksien järjestymisellä. Tämä on opittu tietämään ns. viidakkolapsista, jotka lapsuutensa ilman ihmisten seuraa viettäneinä ovat jääneet vaikeasti kehitysvammaisiksi.
Jallo ja Becske kirjoittivat eMedicine-artikkelissaan (2008), että neuraaliputken häiriöiden esiintyvyys USA;ssa oli ollut 0.6-1.3 tapausta 1000 elävänä syntynyttä lasta kohti 1970-1989. Kansainvälisesti hermostokehityksen varhaisvaiheen vikojen määrä oli vaihdellut runsaasti. Korkein mitattu insidenssi oli ollut Pohjois-Kiinassa (3,7/1000). Yleisimpiä neuraaliputkivaurioden seuraamuksia olivat olleet aivottomuus, aivotyrät, aivo- ja selkärankahalkiot sekä selkäydintyrät.
Lisätietoja:
Hermosto - Wikipedia
Neural tube - Wikipedia, the free encyclopedia
Neural Tube Defects - eMedicine Neurology, George I Jallo, Tibor Becske 2008
Aivojen kehitys yksilötasolla, Psykonet (doc) - verkkosivu 2004
RASKAUS, Lääketieteen perusteita, avoin verkkomateriaali, Helsingin yliopiston avoin yliopisto, Tuuli Nikkarinen - verkkosivu 2004
Early Development, The Placenta, David Boshell
Neural Tube Defects (NTD), For Patients and Families, Duke Center for Human Genetics - verkkosivu 2004
Neural Crest, Human Developement, Danton H. O'Day - verkkosivu 2004
Joubertin oireyhtymä
Okkipitaalinen enkefaloseele
Selkäydintyrät, Spina bifida
FAS-oireyhtymä
Fetaalinen jodinpuutehäiriö
Fetaalinen valproaatti-oireyhtymä
Kehitysvammahuollon BBS 11.12.1997
Kari Viitapohja 31.3.2004, 30.6.2010