Kehitysvammaisten erityishuoltolain mukaan erityishuoltopiirien tulee toteuttaa tutkimusta, joka käsittää erityishuollon yksilällisen suunnittelun ja toteuttamisen edellyttämät lääketieteelliset, psykologiset ja sosiaaliset selvitykset sekä soveltuvuuskokeet. Nykyisin myös eräät kaupungit ja jotkut sairaanhoitopiirit ylläpitävät omia kehitysvammaisuuteen erikoistuneita neuvoloita, klinikoita tai muita asiantuntijapalveluita.
Kehitysvammalääketieteen erityisalueita ovat olleet kehitysvammaoireyhtymät ja niiden liitännäissairaudet sekä toimintakyvyn rajoituksiin kytkeytyneet tutkimukset ja hoidot. Psykologinen asiantuntijatoiminta on keskittynyt psyykkisen suoriutuvuuden ja käyttäytymispiirteiden arviointiin, terapeuttisiin konsultaatioihin sekä neuropsykologisiin selvittelyihin. Sosiaalityän alaa on ollut tukipalveluiden suunnittelu sekä yhteisäsuhteisiin liittyvä mukautumiskyvykkyyden arviointi ja neuvonta.
Monet kehitysvammaisuutta kompensoivista tekniikoista - kuten selkokieli, mukautetut viittomat, lähiympäristöjen reitittäminen ja sosiaalisen tukiverkoston organisointi, matemaattisten ja ajallisten asioiden hahmottamisen konkretisointi - edellyttävät erityisasiantuntemista. Kehitysvammaisten epilepsioilla tai psykiatrisilla ongelmilla, hampaiden hoidolla jne. on usein oma ongelmatiikkansa. Psyykkinen kykyrakenne saattaa olla poikkeavan epätasainen. Yksittäinen - ja monasti varsin harvinainen - kehitysvammaoireyhtymä voi vaatia hyvinkin monenlaisen tietämyksen yhdistämistä. Kehitysvammaneuvoloiden ja -klinikoiden tyäntekijät muodostavatkin usein organisaationsa rajat ylittäviä maniammatillisia tilapäisiä tyäryhmiä jos asiakkuus ei aseta sille esteitä.
Kehitysvammaneuvoloiden, -klinikoiden ja vastaavien asiantuntijaryhmien toiminta on perimmiltään kuntoutumistarpeen selvittelyä ja kuntoutustutkimusta.
Lisätietoja:
Kehitysvammalaki
Kehitysvammaoireyhtymät
Kehitysvammaisten erityishuolto
Sosiaalityä
Sosiaalinen mukautumiskyvykkyys
Yleistietoa kehitysvammaisuudesta
A. N. 23.4.1999
Kari Viitapohja 13.4.2004