Lastensuojelu ja kehitysvammaisuus
Työskentelin muutamaa välivuotta lukuun ottamatta 80- ja 90-luvun Uudenmaan erityishuoltopiirin
läntisen aluekeskuksen sosiaalityöntekijänä. Kehitysvammaisten asiakkaiden määrä vaihteli
eri vaiheissa noin 450:stä 750:en.
Lastensuojelutoimenpiteitä kehitysvammaperheissä jouduttiin
harkitsemaan tuona aikana
yhteensä 10 kertaa. Kaksi kertaa oli syynä vanhempien väkivaltaisuus ja 8 kertaa
avuttomuus lapsen hoidossa.
Kuntien sosiaalityöntekijät joutuivat turvautumaan 4 kertaa huostaanottoon. Niistä yksi
suoritettiin vastoin vanhempien tahtoa. Oikeus purki huostaanoton myöhemmin
isän vaatimuksesta. Sittemmin koko perhe otettiin avuttomuuden vuoksi lastensuojelun avohuollon
tukitoimien piiriin. Perheen terveet lapset tarvitsivat tukitoimia oppimisvaikeuksien vuoksi myös
koulussa. Vammautunut lapsi meni
harjaantumiskouluun. Lisäsi perheelle myönnettiin
toimeentulotukea ja muuta kunnallisen sosiaalitoimen apua.
Seitsemällä lastensuojeluperheiden lapsista oli
psyykkinen kehitysvamma,
kehitysvammaisia
äideistä oli 3 ja miehistä 2. Lisäksi 1 isistä
ja 3 äideistä oli heikkolahjaisia. Sekä
kolmella äidillä että kolmella isällä oli
vaikeita mielenterveydellisiä ongelmia. Kaksi äideistä
oli alkoholisteja.
Kahteen lastensuojeluperheeseen suunnattiin laajoja avohuollon tukitoimenpiteitä. Useimmissa
perheissä kehitysvammaisten
erityishuoltopalvelut ajoivat saman asian. Perheet olivat
kauttaaltaan moniongelmaisia ja ne turvautuivat enemmän tai vähemmän säännöllisesti
kunnalliseen toimeentulotukeen. Kolmessa perheistä oli taustatekijöinä suvussa
esiintyvää kehitysvammaisuutta tai mielisairautta. Vain kahdelle vammautuneista lapsista
oli asetettu diagnoosi. Toinen oli
FAS ja toinen pahoinpitelyn aiheuttama aivovaurio.
Lastensuojelutoimenpiteet nousivat harvoin esille kehitysvammaisten lasten sosiaalista tilannetta
arvioitaessa. Vanhempien mielenterveysongelmat ja alkoholismi olivat vanhempien kehitysvammaisuutta
tärkeämpi lastensuojelullinen syy.
Kari
Raivio haastatteli 30.6.2006
Dialogi-lehdessä (nro 2) sosiaalityöntekijä Pia
Henttosta, joka arvioi ulkomaisen tutkimuksen perusteella, että Suomessa saattoi olla 1.500 vanhempaa, jolla oli
kehitysvamma. Ruotsissa tehdyn selvitykseen nojautuen Henttonen päätteli,
että Suomessa saattoi syntyä vuosittain 90 lasta, joiden äidillä oli
kehitysvamma. Henttonen totesi, että Ruotsissa ja Englannissa tehtyjen tutkimusten mukaan
heikkolahjaisten tai kehitysvammaisten vanhempien lapsista puolet
otettiin huostaan siksi, että vanhempien kyvyt eivät riittäneet lapsen
kasvatukseen tai avohuollon tukitoimia ei ollut tarpeeksi.
Lisätietoja:
Avioliittokäyttäytyminen kehitysvammaisilla
Lastensuojelun keskusliitto
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
YK:n Yleissopimus Lapsen oikeuksista
Sosiaali- ja terveysministeriö
Sosiaalityö
Kari Viitapohja 19.1.2003, 8.1.2004, 23.1.2008
