Kehitysvammaisten laitoshoito
Kehitysvammaisten laitoshoito on järjestetty pääosin keskuslaitoksissa, joita on jokaisen erityishuoltopiirin alueella. Espoossa sijaitseva
Rinnekoti on yksi Suomen suurimmista keskuslaitoksista.
Keskuslaitoksissa on sekä sairaalatasoisia hoito-osastoja että
autettuun asumiseen verrattavissa olevia osastoja. Päivätoimintaa on järjestetty samantyyppisesti kuin avohuollon
tyäkeskuksissa.
Seppo
Autio kumppaneineen kirjoitti
Kehitysvammaisuus-teoksessa v. 1992, että laitoshoidossa oli v. 1986noin 5.500 henkilöä ja että kaikkien erityishuoltoa saaneiden määrä oli yhteensä n. 19.300. Seuraavassa taulukossa on esitetty sekä laitoksessa että muualla asuneiden kehitysvammahuollon asiakkaiden tilastollinen luokittelu Sosiaalihallituksen erityshuollon rekisterin mukaan.
|
Laitoksessa |
Muut
|
|
asuneet |
|
| älyllinen kehitystaso |
|
|
| normaali |
< 0,5 %
|
<1 %
|
| heikkolahjaisuus |
2
% |
6
% |
| lievä
kehitysvammaisuus |
10
% |
24
% |
| keskitasoinen
kehitysvamma |
21
% |
29
% |
| vaikea
kehitysvammaisuus |
23
% |
16
% |
| syvä
kehitysvammaisuus |
37
% |
15
% |
| ei
tietoa |
7
% |
10
% |
|
|
|
| Lisävammaisuus |
|
|
| näkövamma |
28
% |
26
% |
| kuulovamma |
16
% |
5
% |
| puhevamma |
83
% |
44
% |
| liikuntavamma |
41
% |
24
% |
| epilepsia |
38
% |
19
% |
| psyykkinen
häiriö |
60
% |
30
% |
Lähde: Kehitysvammaisuus, Seppo Autio, Jorma Palo, Markus Kaski, Anja Manninen, neljäs painos, WSOY 1992
Laitoshoito vähenemässä
Valtiovalta on viime vuosikymmenten aikana pyrkinyt supistamaan laitoshuollon osuutta kehitysvammaisten erityishuollossa korostamalla avohuollon asuntolaverkoston merkitystä. Laitoksista asuntoloihin onkin muuttanut 1980- ja 1990-luvulla suuri joukko kehitysvammaisia. Jotkut heistä ovat selvinneet asumisvalmennuksen avulla jopa tuettuun tai lähes kokonaan itsenäiseen asumiseen. Laitoksissa asuvien kehitysvammaisten määrä putosi vuosituhannen taitteeseen mennessä alle kolmentuhannen, tarkka luku oli 2.749 vuonna 2002.
Sosiaali- ja terveysministeriän selvitysmieheksi v. 2004 asetettu Erkki
Paara mainitsi
Kehitysvammaisten Tukiliiton hallituksen seminaarissa syyskuussa, että laitosasumisen on suunniteltu päättyvän Suomessa vuoteen 2012 mennessä (Tukiviesti
6/2004). Vuonna 2009 pitkäaikaisessa hoidossa kehitysvammalaitoksessa oli n. 2.000 henkilöä.
Koska erityishuoltopiirit muodostuivat aikanaan keskuslaitosten ympärille, niiden hallinto on usein järjestetty laitosten yhteydessä, samoin
kehitysvammaneuvola- tai poliklinikkatoiminnot.
Keskuslaitokset tarjoavat asumishuollon lisäksi tilapäisiä hoito- ja tutkimusjaksoja kehitysvammaisille. Joillakin on myös psykiatrisiin asiakkaisiin erikoistuneita osastoja. Nimitys keskuslaitos on katoamassa. Sen tilalle ovat tulleet mm. sellaiset käsitteet kuin palvelu- tai kuntoutuskeskus. Sosiaali- ja terveysministerän asettaman selvitysmies Markku
Niemelän (2008) mukaan tavoitteeksi tuli asettaa laitosvaltaisesta järjestelmästä luopuminen seuraavan 10 vuoden aikana. Tämä olisi edellyttänyt, että kehitysvammahuoltoon saataisiin 600 uutta asuntoa vuosittain.
Lisätietoja:
Kehitysvammaisten erityishuolto
"On yhdessä vaikuttamisen aika", Tupu Sammaljärvi, Tukiviesti 6/200
Niemelä Markku, Brandt Krista (toim.): Kehitysvammaisten yksilällinen asuminen. Pitkäaikaisesta laitosasumisesta kohti yksilällisempiä asumisratkaisuja. Sosiaali- ja terveysministeriän selvityksiä 2007:73, Helsinki 2008
Palvelujen tuottajia
Sosiaali-ja terveydenhuollon taskutieto 2004, Stakes
Vammaisuus - THL 2010
älykkyysosamäärä ja kehitysvammaisuus
Kari Viitapohja 29.4.1999, 14.8.2004, 21.10.2004, 20.10.2008, 1.4.2010
