Vaikeavammaisten kuljetuspalvelut
Riko Rajasi-ryhmän(3R) nettisivulla kerrottiin (2001), että kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluu vaikeavammaisten välttämättömät opiskelu- ja työmatkat sekä vähintään 18 muuta ns. vapaa-ajan matkaa kuukaudessa. Matkat voivat ulottua henkilön asuinkunnan tai lähikuntien alueelle tai vammaisen henkilön toiminnan kannalta tärkeisiin kohteisiin. Matkat liittyvät asioimiseen, virkistykseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen eli käytännössä kaikkiin normaaliin elämään liittyviin tilanteisiin.
Kuljetuspalvelua piti hakea kunnan sosiaali- ja terveystoimistosta. Hakemukseen liitteeksi tarvittiin lääkärinlausunto liikuntaesteisyydestä.
Vammaispalvelulain mukaan henkilöllä, joka ei ilman kohtuuttomia vaikeuksia voinut käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä, oli oikeus käyttää kuljetuspalveluja ja tarvittaessa saattajaa niin työ-, opiskelu- kuin vapaa-ajan matkoillakin. Kuljetuksista perittiin tavallisesti julkisen liikenteen mukainen maksu.
Tuetut matkat
Rauman kaupunginverkkosivulla mainittiin (2004), että kuljetuspalvelua saattoi saada myös
sosiaalihuoltolain perusteella. Henkilön, joka ei ollut vaikeavammainen, mutta jolla oli vaikeuksia liikkua asioilla, oli mahdollista saada tulosidonnaista kuljetustukea kuukaudessa neljään yhdensuuntaiseen matkaan. Tuettuja matkoja sai käyttää Rauman kaupungin alueella. Yksin asuvan henkilön oli mahdollista saada saada kuljetustukea, jos bruttotulot olivat enintään 756,85 euroa/kk. Puolisoilla tuen saamiseksi yhteenlaskettujen bruttotulojen piti olla enintään 1.097,22 euroa/kk.
Raumalla toimi 14-paikkainen matalalattiainen pikkubussi. Autossa oli tilaa pyörätuoleille ja rollaattoreille. Bussi palveli kaikkia, erityisesti liikuntaesteisiä, pyörätuolilla liikkuvia ja vanhuksia. Tarvittaessa matkustajia autettiin bussiin nousemisessa ja poistumisessa asunnolle.
Palvelubussi ajoi kutsusta kaupunkialueella ovelta ovelle -periaatteella. Matkan voi maksaa käteisellä tai Matkahuollon lipputuotteilla ja hinta oli sama kuin Rauman paikallisliikenteessä. Myös seutulippu kelpasi.
Tuula
Ala-Honkola kirjoitti Tampereen kaupungin ajankohtaissivulla v. 2004, että kaupungin kuljetuspalveluiden kustannukset asiakasta kohden olivat 948 euroa. Helsingissä vastaava summa oli 1.347 euroa, Espoossa 2.397 euroa, Vantaalla 1.947 euroa ja Turussa 1.156 euroa.
Tampereella oli lähes 5.000 kuljetuspalveluita käyttävää asiakasta vuonna 2002. Asiakkaiden määrä kasvoi vuodesta 2001 suhteellisesti enemmän kuin neljässä muussa Suomen suurimmassa kaupungissa. Lisäksi 65 vuotta täyttäneiden osuus kuljetuspalveluasiakkaista oli Tampereella huomattavan suuri. Koko maassa vaikeavammaisten kuljetuspalveluja käytti 61.000 henkilöä (STM 2001).
Kuljetuspalvelukeskus
Espoon kaupunginverkkosivulla (2004) kerrottiin, että kaupungin kuljetuspalvelut oli annettu Suomen Postin vastattavaksi. Se piti yllä kuljetuspalvelukeskusta (KPK). KPK palveli ympäri vuorokauden suomen ja ruotsin kielellä. Matkan voi tilata puhelimella, tekstipuhelimella tai internetin kautta. Puhelu maksoi normaalin paikallispuhelun tai matkapuhelinmaksun verran.
Espoon palvelukeskus aloitti toimintansa syyskuussa 2004. Kolmen ensimmäisen viikon aikana asiakkaat tekivät kuljetuspalvelukeskuksen kautta 13 313 matkaa. Suomen Postin ajankohtaissivulla kerrottiin, että neuvontapuheluiden määrä ylitti ennakkoarviot ja ruuhkautti Espoon kuljetuspalvelukeskuksen toiminnan. Matkojen tilaaminen ja tekeminen käynnistyi heti vilkkaasti. Asiakkaiden palautteissa arvosteltiin eniten pitkiä jonotusaikoja keskukseen. Puhelujen keskipituus oli jopa 7 minuuttia. Myös kuljetusten täsmällisyydessä sekä invataksien saatavuudessa oli ollut puutteita. Positiivista palautetta annettiin mm. ystävällisestä palvelusta sekä kuljetusten toimivuudesta.
Syyskuun alun jälkeen puhelinpalvelun resursseja lisättiin ja koulutusta tehostettiin. Neuvonta keskitettiin Espoon kaupungin hoidettavaksi, jotta tilauskeskus saattoi keskittyä itse matkojen järjestämiseen. Puhelujen keskipituus oli syyskuun lopussa noin 3 minuuttia ja keskimääräinen jonotusaika 1,23 minuuttia. Keskuksen asiakasmäärä oli n. 3000.
Kuljetuspalvelukeskus aloitti Helsingissä vuoden 2003 alusta Läntisen sosiaalikeskuksen kokeiluna. Pirjo
Valtakari kirjoitti Kuntalehdessä, että kuljetuspalvelukeskus ei saanut käyttäjiltään kovin lämmintä vastaanottoa. Peräti 45 prosenttia asiakastyytyväisyyskyselyyn vastanneista sanoi, että kuljetuspalvelukeskus oli huonontanut vaikeavammaisten liikkumismahdollisuuksia. Etenkin näkövammaiset ja
kehitysvammaiset sanoivat palvelujensa heikentyneen. Läntisen sosiaalikeskuksen kuljetuspalvelukokeiluun osallistui 2.800 asiakasta. Kun toiminta laajeni syksyllä 2004 koko Helsingin alueelle, kuljetuspalvelukeskus ruuhkautui pahoin ja sitä arvosteltiin voimakkaasti julkisuudessa.
Helsingin kuljetuspalvelukeskus mainosti nettisivullaan (2004), että se tarjosi myös saattajapalvelua. Saattajina toimivat siviilipalvelusmiehet ja asiakas saattoi pyytää saattoapua samalla kun hän tilasi matkansa kuljetuspalvelukeskuksesta. Saattajaa ei saanut yli tunnin mittaisille matkoille.
Tuttutaksioikeus ja yksinoikeus
Useissa vammaisten kommenteissa kuntien järjestämien vammaisten yhteiskuljetusten katsottiin loukkaavan vammaisten yksityisyyttä (ks.
vammaisten ihmisoikeudet). Myös Valtakunnallinen vammaisneuvosto(VANE) arvosteli käytäntöä lausunnossaan 23.2.2000. Tarja
Sipponen totesi tutkimuksessaan (2008), että monille vammaisille tuttu taksi oli tärkeä osa arkea. Sipponen käytti termiä tuttutaksioikeus. Se tarkoitti, että vammaiselle oli oikeus käyttää tuttua kuljettajaa yksilöllisen avustamistarpeensa vuoksi. Tampereella oli päätetty, että silloin, kun asiakas ei pystynyt terveydentilansa vuoksi olemaan pitkään kyydissä tai kyseessä oli vaikeita oireita aiheuttava sairaus, hän saattoi saada yksinkulkuoikeuden.
Lisätietoja:
Espoon kuljetuspalvelukeskus - luotettavasti, kun on menoa, verkkosivu 2005
HELSINGIN KULJETUSPALVELUKESKUS, Helsingin kaupunki - sosiaalivirasto - Sosiaalipäivystystoimiston palvelut, nettisivu 2004
Helsingin kuljetuspalvelukeskus,
Transmation Helsinki Oy, nettisivu 2004
Helsingissä keskitetty vammaiskuljetus ei ihastuta, Pirjo Valtakari Kuntalehti Online 9/24/2003
Kuljetuspalvelujen heikentäminen ihmetyttää - Mielipidekirjoitus. Pajunen Pentti. Aamulehti 21.11.2008
Kuljetuspalvelukeskus toiminut koko Espoossa kuukauden, Suomen Posti Oyj - Ajankohtaista 30.09.2004
KULJETUSPALVELUT JA KULJETUSPALVELUKESKUS - Espoon internet, nettisivu 2004
Kuljetuspalvelut, Pieni sosiaaliopas. Riko Rajasi -ryhmä 08.01.2001
Kuljetuspalvelut vaikeavammaisille -
Sosiaali- ja terveysministeriö
Lausunto vammaispalveluiden toimeenpanosta kunnissa, VANE 23.2.2000
Matkojenyhdistelykeskuskokeilujen valtakunnallinen arviointi ja vertailu. Liikenne- ja viestintäministeriön mietintöjä ja muistioita B31/2001
Nyyssölä Kati: Nuorten liikuntavammaisten aikuisten kokemuksia esteettömyydestä - Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki 2010
Sipponen, Tarja: ”ON SE NII VIIMESEN PÄÄLLE MUKAVA MIES” – selvitys vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalveluasiakkaiden tuttutaksioikeuksista Tampereella 2008 - Tampereen kaupunki, tilaajaryhmä tammikuu 2009
Sipponen Tarja: ”Taksin katolla vilkkuu… - kuljetuspalveluasiakas ja taksi. Ammatillinen lisensiaatin tutkimus. Kuntouttavan sosiaalityön erikoisala. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Tampereen yliopisto 2007
SOSIAALIMENOT KOHDERYHMITTÄIN - STM 2001
Tampere tuottaa vammaisten palveluita Suomen muita isoja kaupunkeja edullisemmin, Tuula Ala-Honkola, Tampereen kaupungin tiedotus 9.2.2004
Tuuloksen kunnan sosiaalipalvelut - Vammaisten kuljetuspalvelut, verkkosovu 2005
Vaikeavammaisten kuljetuspalvelut, Rauman kaupunki
Vaikeavammaisten yksilölliset tarpeet huomioon kuljetuspalveluissa - Eduskunnan oikeusasiamies 24.2.2004
Vammaiskuljetusten välitys ruuhkautui heti aloituspäivänä: Palmia aloitti kyytipalvelun pyörittämisen keskiviikkoyönä - Helsingin Sanomat, Kaupunki 2.7.2009
Vammaispalvelulain mukaiset palvelut
Vammaispalvelutoimisto, Kotkan kaupunki, nettisivu 2004
Vehmas, Simo (toim): Vammaisuuden kokeminen ja kokemisen vammaisuus - Suomen Vammaistutkimuksen Seuran 2. vuosikirja - Kehitysvammaliitto 2010
Kari Viitapohja 13.10.2004, 3.12.2010
