Uudenmaan erityispalvelut -kuntayhtymä
Uudenmaan erityispalvelut -kuntayhtymän viimeinen yhtymäkokous pidettiin 20.11.2008. Kokouksessa todettiin, että kuntayhtymä
Eteva aloittaa toimintansa vuoden 2009 alusta. Uusi organisaatio oli muodostettu Uudenmaan erityispalvelut -kuntayhtymästä (UEP) ja siihen liitetystä
Pääjärven kuntayhtymästä (Pky). Koukouksen puheenjohtajana toimi Harry
Yltävä, entinen UEP:n sosiaalityöntekijä.
UEP:n nettisivulla (2008) ilmoitettiin, että sen tehtävänä oli ollut tukea, neuvoa ja auttaa asiakkaita palvelujen tarpeen selvittämisessä, yksilöllisten palvelujen suunnittelussa sekä jokapäiväisen avun järjestämisessä. Kuntayhtymä tarjosi erilaisia mahdollisuuksia
asumiseen,
työ- ja päivätoimintaan sekä lyhytaikaiseen palveluun. Uudeksi palveluksi mainittiin tulkkipalvelujen välitys.
Kuntayhtymällä oli pitkin Uuttamaata 110 toimipaikkaa, pääosa näistä
kehitysvammaisten ryhmäkoteja. Työpaikkoja oli vajaat 700, ja 90% henkilöstöstä oli hoiva- ja hoitoalan henkilöstöä. Talousarvion menot olivat 47,6 milj. euroa.
Yhtymään, jonka johtajana toimi Markku
Niemelä, kuului 35 uusmaalaista kuntaa. Toiminnallisessa konsernissa olivat mukana Uudenmaan Vammaispalvelut Oy ja Uudenmaan Vammaispalvelusäätiö, edellinen kiinteistöyhtiönä ja jälkimmäinen sosiaalipalvelujen tuottajana. Uudenmaan erityispalvelut -kuntayhtymä, entiseltä nimeltään Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä, oli pitkään ainoa erityishuoltopiiri, jolla ei ollut omaa keskuslaitosta, vaan tätä tehtävää hoiti Rinnekoti-Säätiön omistama
Rinnekoti. Entinen erityishuoltopiirin johtaja Ove
Lindstedt tunnettiin laitosvastaisista mielipiteistään ja välit Rinnekotiin olivat vuosien ajan kireät.
Sekä vanha Uudenmaan erityishuoltopiiri että Niemelän kaudella uuden nimen saanut organisaatio pyrkivät laajentamaan toimintaansa kehitysvammahuollon ulkopuolelle, mm. perustamalla invalidien suojatyökeskuksia ja tarjoamalla kunnille mahdollisuuden ostaa muitakin sosiaalipalveluja. Kuntien sosiaalialan hallintokunnissa tätä ei useinkaan pidetty mielekkäänä, koska kuntayhtymien menot näyttivät nousevan nopeammin kuin mihin katsottiin olevan varaa. Myös kuntien vaikutusmahdollisuuksien ajateltiin kapenevan yhtymissä. Uudenmaan erityishuoltopiiriä ei kuitenkaan lakkautettu. Pienet kunnat pelkäsivät, etteivät ne pysty järjestämään itse kehitysvammahuoltoa. Kuntayhtymän hallituksen pitkäaikainen jäsen Pirjo
Kotiranta toimi parissakin kriittisessä kokouksessa Espoon kaupungin edustajana estäen ääniosuudellaan yhtymän alasajopyrkimykset.
Vanha erityishuoltopiiri perustettiin vuoden 1978
kehitysvammalain säätämisen seurauksena. Osa kuntien edustajista halusi piirin kotipaikaksi Vihdin, osa Mäntsälän. Mäntsälä voitti niukasti vihtiläisen Reijo
Nakarin äänestettyä Mäntsälän puolesta. Piirin ensimmäiset työntekijät olivat Ove Lindstedt ja Ritva
Ratia. Lindstedt kiersi kunnissa neuvottelemeassa kehitysvammaisten päivähuoltoloiden siirtämisestä piirin hallintaan. Siirto tapahtui, jos yksikössä oli huollettavia useamman kunnan alueelta. Piirissä yksiköt nimettiin opetus- ja työkeskuksiksi, myöhemmin harjaantumiskouluiksi ja työkeskuksiksi. Helsingin kaupunki oli aluksi mukana erityishuoltopiirissä, mutta se toimi kuitenkin itsenäisesti. Asuntoloita ryhdyttiin perustamaan 1980-luvulla. Ne olivat tavallisesti omakotitaloja, joissa asui viisi kehitysvammaista. Talot oli niputettu kolmen ryhmiin, jotta ne saattoivat käyttää yhteistä yövalvontaa. Niemelän tultua 2000-luvulla piirin johtoon, ryhdyttiin rakentamaan suurempia asuntolayksiköitä, joita aiemmin olisi pidetty laitoksina.
Erityishuoltopiirin (myös uudelleen nimetty kuntayhtymä oli lain mukaan erityishuoltopiiri) hallituksen puheenjohtajana toimi pitkään vantaalainen Paavo
Martikainen. Hänen jälkeensä puheenjohtajan nuijaa käyttivät mäntsäläläinen Kari
Korhonen ja tuusulalainen Arto
Lindberg sekä viimeksi hankolainen Anja
Roos.
Lisätietoja:
Kehitysvammaisten erityishuolto
Laitoshoito
Palvelujen tuottajien ja järjestöjen linkkilista
Markku Niemelä, Krista Brandt (toim.): Kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen. Pitkäaikaisesta laitosasumisesta kohti yksilöllisempiä asumisratkaisuja. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:73, Helsinki 2008
Kari Viitapohja 20.12.2008
