Erityispäivähoito
Vammaiset lapset ovat erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia lapsia. Päivähoitolaissa on säädetty, että erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevan lapsen kuntoutuksen yhteensovittamiseksi laaditaan lapselle kuntoutussuunnitelma yhteistyössä lapsen vanhempien ja tarpeen mukaan kunnan muun sosiaalihuollon, terveydenhuollon sekä koulutoimen kanssa. Kunnilla on vammaisia lapsia varten päiväkotien erityisryhmiä, mutta yleisin tapa on sijoittaa vammainen lapsi tavalliseen päiväkotiryhmään. Lapsi voi saada tarvittaessa itselleen henkilökohtaisen avustajan tai hänet voidaan sijoittaa kahden normaalin lapsen paikalle. Vammainen lapsi voidaan sijoittaa myös perhepäivähoitoon.Koska vammaiset lapset ovat erilaisia, kovin yleispäteviä ohjeita päivähoitoratkaisuista ei voida antaa. Kehitysvammaiset ovat kuitenkin yleensä melko herkkiä infektio-sairauksille, minkä vuoksi on järkevää sijoittaa alle 3-vuotiaat lapset mahdollisimman pieniin ryhmiin, esimerkiksi perhepäivähoitoon. Tätä vanhemmille lapsille päiväkoti on hyvä ratkaisu, koska lastentarhaopetus soveltuu hyvin vammaisten kasvatukseen. Vammaiset lapset hyötyvät tuntuvasti normaalien lasten antamasta mallista ja heidän leikkeihinsä osallistumisesta.
Erityispäivähoidon työryhmä
Useissa kunnissa toimii erityispäivähoidon työryhmä, johon kuuluu lastenhoidon, opetuksen, sosiaalityön ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Erityispäivähoidon työryhmä suunnittelee erityistä kasvatusta ja hoitoa tarvitsevien palveluita ja yksilöllisiä sijoituksia kunnassa.Kuntien erityislastentarhanopettajat ovat joko päivähoitopaikoissa kiertäviä tai päivähoidon erityisryhmissä työskenteleviä varhaiskasvatuksen asiantuntijoita. Osa erityislastentarhanopettajista suorittaa tarpeen vaatiessa myös kotikäyntejä ja antaa opastusta ja ohjausta vammaisen lapsen kotikasvatuksessa ja hoidossa.
Kunnilla ja erityishuoltopiirien kuntayhtymillä on kehitysvammaisia varten koti- tai avohoidon ohjaajia, jotka suorittavat kotikäyntejä ja antavat hoitoon ja kuntoutukseen liittyvää neuvontaa.
Historiaa
Lastentarhan isänä on pidetty saksalaista Friedrich Fröbeliä (1782-1852). Hän esitti, että leikki on lapsen elämän pääsisältö ja tärkein oppimisväline. Aikuisen oli mahdollista käyttää leikkiä apunaan halutessaan lapsen oppivan jotakin. Fröbel kehitti yksinkertaiset leikkivälineet, jotka hän nimesi lahjoiksi. Nämä olivat kuula, lieriö ja kuutio. Myöhemmin hän kehitti 500 puupalikan sarjan edistämään lasten kekseliäisyyttä ja luovuutta. Fröbelin palikoita käytetään yhä nykyäänkin.Suomalainen lastentarhanopettaja Bärbi Luther perusti v 1909 päiväkodin lapsille, jotka olivat joutuneet sairaalaan jonkin pitkäaikaisen sairauden, kuten tuberkuloosin vuoksi. Lapselle laadittiin yksilölliset virikeohjelmat. Toimintaan sisältyi askartelua, käsitöitä ja erilaisia harrastuksia. Tyyne Särkijärvi perusti v.1926 Helsinkiin apupäiväkoti Aulan, jota kaupunki alkoi ylläpitää seuraavana vuonna. Johanna Hietala kumppaneineen kirjoitti (1998), että Aulassa kävi päivittäin seitsemisenkymmentä kehitysvammaista lasta. Päiväohjelmaan kuului laulua, leikkiä ja askartelua. Isommilla lapsilla oli myös opetusta ja käsitöitä. Lisäksi apupäiväkoti järjesti retkiä ja juhlia.
Ensimmäinen, vuoden kestävä ruotsinkielinen lastentarhakasvattajien kurssi aloitettiin Helsingissä vuonna 1892 Hanna Rothmanin (1856-1929) johdolla. Neljä vuotta myöhemmin koulutus muutettiin kaksivuotiseksi. Ensimmäinen suomenkielinen kurssi alkoi v. 1905. Vuonna 1908 vihittiin käyttöön Ebeneserkoti, joka aloitti systemaattisen lastentarhanopettajakoulutuksen Suomessa.
Syksyllä 1971 käynnistettiin 11 paikkakunnalla valtakunnallinen esikoulukokeilu. Se toteutettiin koulu- ja sosiaalihallinnon yhteistyönä. Esikoulukokeiluun osallistuneet opettajat olivat lastentarhanopettajia sekä kansa- ja peruskoulunopettajia. Esiopetuksen tehtävänä oli edistää lapsen suotuisia kasvu-, kehitys- ja oppimisedellytyksiä sekä vahvistaa hänen tervettä itsetuntoaan myönteisten oppimiskokemusten avulla
Suomalaiset lastentarhat muuttuivat vuoden 1973 päivähoitolain myötä päiväkodeiksi.
Vuodesta 1995 alkaen kaikille alle kouluikäisille lapsille myönnettiin oikeus kunnalliseen päivähoitoon (Laki lasten päivähoidosta annetun lain 11a 31 §:n muuttamisesta 630/1991). Opetushallitus antoi v. 2000 ohjeen esiopetuksen järjestämisestä. Se oli ilmaista ja sitä annettiin yleensä päiväkodeissa 6-vuotiaille lapsille neljänä tuntina päivässä.
Tilastotietoa
Suomen päiväkodeissa oli STAKES-tiedotteen mukaan 122.227 lasta v. 2001. Kaikkiaan kunnallisen päivähoidon piirissä oli 197.171 lasta. Kunnallisessa päivähoidossa olleiden lasten määrä oli laskenut viidessä vuodessa 22.000:lla. Suuri osa vähennyksestä oli johtunut alle kouluikäisten lasten vähenemisestä, mutta sen lisäksi vuonna 1997 toteutettu pienten lasten hoidon tuen uudistus oli lisännyt yksityistä lasten päivähoitoa. Kansaneläkelaitos maksoi yksityisen hoidon tukea, jos vanhemmat eivät käyttäneet oikeuttaan saada kunnan järjestämä päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikka, vaan perheen alle kouluikäistä lasta hoiti yksityinen päivähoidon tuottaja. Yksityisen päivähoidon ja kunnan järjestämän päivähoidon sijasta vanhemmat saattoivat myös hoitaa lapsia kotona kotihoidon tuen turvin, jos perheessä oli alle 3-vuotias lapsi. Yksityishoidossa olleiden lapsien määrä oli 14.500.Sosiaali- ja terveysministeriön tilannekatsauksen (tammikuu 2001) mukaan kunnan järjestämässä päivähoidossa oli noin 46 prosenttia alle kouluikäisistä lapsista. Heistä oli päiväkodeissa 65 prosenttia ja perhepäivähoidossa 35 prosenttia. Erityispäivähoidon tukitoimia annettiin noin 6 prosentille päivähoidossa olleista alle kouluikäisistä lapsista. Tukitoimia ei pystytty järjestämään kaikille niitä tarvitseville, mm. puheterapian ja psykologin palveluita olisi tarvittu enemmän. Yleisin tukimuoto oli lapsen henkilökohtainen avustaja. Suurimmassa osassa kunnista avustajat olivat kuitenkin määräaikaisissa työsuhteissa. Päivähoitolain edellyttämä kuntoutussuunnitelma oli laadittu kaikille erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseville lapsille 58 prosentissa kunnista.
Suomen kunnissa oli Varttua-tilastosivun mukaan 793 erityislastentarhanopettajaa v. 2003. Carita Jussinmäen (2004) mukaan erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten osuus päivähoidon piiriin kuuluvista lapsista Alahärmässä, Ylihärmässä ja Kauhavalla oli 10,5%. Yleisin syy erityisen tuen tarpeeseen oli kielellinen häiriö.
LEOPS
Päiväkoti Pikkusuon varhaiskasvatussuunnitelmassa (2010) mainittiin, että jokaiselle esiopetusikäiselle lapselle laadittiin syyskauden alussa yhdessä vanhempien ja lapsen kanssa Lapsen esiopetussuunnitelma. Tämä LEOPS piti sisällään erityistä tukea tarvitsevien lasten kuntoutussuunitelman. LEOPSissa tarkennettiin lapsen yksilölliset tavoitteet, odotukset esiopetusvuodelle, kartoitettiin vahvuudet, tuettavat kehityksen osa-alueet ja sovittiin yhteistyöstä sen koulun osalta, johon lapsi oli siirtymässä Pikkusuolta. Keväällä oli tarkoitus käydä lapsen ja vanhempien kanssa arviointikeskustelu, jonka jälkeen oli määrä toimittaa LEOPS allekirjoitettuna lapsen kouluun.Opetushallituksen esiopetussuunnitelman perusteissa (2010) esiopetuksen tukimuodot oli jaettu yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Tehostetusta tuesta todettiin, että oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan ja koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on pedagogiseen arvioon perustuen annettava tehostettua tukea hänelle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti. Erityistä tukea puolestaan määrättiin annetavaksi lapsille, joiden esiopetusta ei kasvun ja oppimisen vaikeuksien vuoksi voida järjestää muuten. Lapsen edellytykset ovat voineet heikentyä vamman, sairauden, toimintavajavuuden tai kasvuympäristöön liittyvien riskitekijöiden vuoksi. Erityisen tuen tarvetta arvioitaessa kehoitettiin ottamaan huomioon esiopetuksen opetushenkilöstön, oppilashuollon palveluista vastaavien sekä huoltajan näkemys lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvistä riskitekijöistä.
Lisätietoa:
Blom, H., Laukkanen, R., Lindström, A., Saresma, U. & Virtanen, P. (toim.): Erityisopetuksen tila. 2. tarkistettu painos. Opetushallitus 1996
Brown, W., Thurman, S.K. & Pearl, L.F. (toim.): Family-centered early intervention with infants and toddlers. Innovative cross-disciplinary approaches. Baltimore: Paul H. Brookes publishing co 1993
Böök, K. & Vilppo, L: Kohti kumppanuuttako? Erityistätukea tarvitsevien lasten vanhempien kokemuksia perhelähtöisyydestä päiväkodin arjessa. Pro gradu-tutkielma. Erityispedagogiikan laitos. Jyväskylän yliopisto 2004
Guralnick M.J. (toim.): Interdisciplinary clinical assessment of young children with developmental disabilities. Baltimore: Paul H. Brookes publishing co, 2000
Davis, M.D., Kilgo, J.L. & Gamel-McCormick, M: Young children with special needs. A developmentally appropriate approach. Allyn & Bacon 1998
EDU - Esiopetus
Erika- hanke. Sosiaali- ja terveysminiteriö, työryhmämuistioita 2003:27
Erityislapsi/- lapset integroidussa päiväkotiryhmässä - Johanna Hietala, Satu Levy, Tiina Tölli - Sampo 1998; Oulun yliopisto
Esiopetus Konnevedellä, Konneveden kunta, nettisivu 2004
ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2000, © Opetushallitus, Yliopistopaino Helsinki, Joulukuu 2000
ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET - Opetushallitus 2010
Esiopetusportaali - Peda.net
Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, Opetushallitus 2000, Yliopistopaino Helsinki. Joulukuu 2000.
Heinämäki L: EriNet-hankekuvaus 2002 – 2003. Erityispäivähoidon kehittäminen kunnissa ja alueellinen yhteistyö - Sosiaali- ja terveysministeriö 2004
Heinämäki, Liisa: ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA: ERITYISPÄIVÄHOITO - LAPSEN MAHDOLLISUUS. Stakes 2004
Heinämäki, L: Varhaiserityiskasvatus lapsen arjessa. Helsinki: Tammi 2000
Heinämäki, Liisa: Erityisesti päivähoidossa : Kunnallisten toimijoiden ja päättäjien näkemykset erityispäivähoidon funktiosta palvelujärjestelmässä - Helsinki : Stakes, 2004
Heinämäki L: Varhaista tukea lapselle: Työvälineenä kehittämisvalikko. Stakes. Oppaita 62. 2005
Hujala, E., Parrila, S., Lindberg, P., Nivala, V., Tauriainen, L. & Vartiainen, P: Laadunhallinta varhaiskasvatuksessa. 2. painos. Oulun yliopisto. Varhaiskasvatuskeskus. 1999
Huhtanen, K: Varhainen puuttuminen. Erityisen tuen tarpeen kohtaaminen päivähoidossa. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab, 2004
Hämäläinen, P. Pölkki & R. Vornanen (toim.): Lasten erityistarpeiden kohtaaminen päivähoidossa. Kuopion yliopistollinen opetussosiaalikeskus 1/2001
Jahnukainen, M. (toim.): Lasten erityishuolto ja –opetus Suomessa. 11. täysin uudistettu painos. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto 2001
Jussinmäki, Carita: Erityispäivähoito ja sen laatu Härmänmaalla henkilökunnan arvioimana. Pro gradu-tutkielma. Erityispedagogiikan laitos. Jyväskylän yliopisto 2004
Jyvälän lastentarhan historia, Jyvälän setlementti ry, verkkosivu 2004
Kahiluoto, tiivistelmä, Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2002:14
Kankaanpää, T: Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseva lapsi vertaisryhmässä. Pro gradu-tutkielma. Erityispedagogiikan laitos. Jyväskylän yliopisto 2000
Karvonen Pirkko ja Lehtinen Taisto: YHDESSÄ, leikki, liiku ja lue lapsesi kanssa - Erilaisten oppijoiden liitto 2009
Kauppinen, Marjaliisa ja Sarjanoja Marketta(toim.): Erilainen lapsi päivähoidossa - 2., uud. p., Porvoo : WSOY, 1991. - 264 s. WSOY
Kontu E & Suhonen E (toim.): Erityispedagogiikka ja varhaislapsuus. Helsinki: Yliopistopaino 2005
Koskela, E. & Melamies, N: Miten paatti pysyy ehjänä ja kaikki sen kannella? Tutkimus vanhempien selviytymiskeinoista ja voimavaroista lapsen sairastuessa pitkäaikaisesti. Pro gradu-tutkielma. Erityispedagogiikan laitos. Jyväskylän yliopisto 1999
Kovanen, P: Varsu. Varhaisen oppimaan ohjaamisen suunnitelma. Johdanto. Jyväskylä: PS-kustannus. 2003
Kunnallisessa päivähoidossa yhä vähemmän lapsia, SATKES, tiedotteet, Nro 6b/3.2.2003
Käsityksiä leikistä eri aikakausina, Päivi Harju ja Marja Kallio, Sampo 2003, Oulun yliopisto
Laki lasten päivähoidosta (36/1973), Valtion säädöstietopankki, Finlex
Laki lasten päivähoidosta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta (156/2003), Valtion säädöstietopankki, Finlex
Lasten päivähoidon tilannekatsaus-tammikuu 2001, Tarja Lasten päivähoitolaki (36/1973) ja asetukset varhaiserityiskasvatuksesta, VEP
Lummelahti Leena: Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten erityispäivähoito- ja kuntoutustoiminta Suomessa - Sosiaalihallitus, 1989
Mitä varhaiskasvatus on? Ulla Härkönen teoksessa 50 vuotta opettajankoulutusta Savonlinnassa, toim. Pirjo Nuutinen ja Erkki Savolainen, Joensuun yliopisto 2002, verkkoversio 2003 (pdf)
MONTESSORIVÄLINEET ESIOPETUKSESSA, Sirkka Niemi Pro gradu, Helmikuu 1999. Helsingin yliopisto, Kasvatustieteen laitos, Kasvatustieteellinen tiedekunta (pdf 96 sivua)
Muutos esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin - Opetushallitus 26.8.2004
Määttä, P: Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Jyväskylä: PS-viestintä oy 1999
Pietiläinen, E: Näkemyksiä erityispäivähoidon laadusta Kotkassa. Paikalliset laatujärjestelmät-projekti. Kehitysvammaliitto: oppimateriaalikeskus 1999
Pihlaja, P: Päivähoidon syrjällä. Erityispäivähoito 1997. Sosiaali- ja terveysministeriö. Selvityksiä 1998:7
Sundholm, Mari. Allergiaa ja astmaa sairastavat lapset osana erityispäivähoitoa. Pihlaja, P. & Kontu, E. (toim.): Työkaluja päivähoidon erityiskasvatuks Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:14. Helsinki: Edita
Pihlaja, P. & Svärd, P.L. (toim.): Erityiskasvatus varhaislapsuudessa. Porvoo: WSOY 1996
PÄIVÄKOTI PIKKUSUON VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA - Helsingin kaupunki, luettu 2010
Saloviita, T., Hernesaho, K., Hilmola-Rytioja, S., Rydman, H., Siikala, R. & Tenhunen, T: Erityisopetuksen laadun osoittimet. Mitä vanhemmat ja erityisopettajat ajattelevat? Research reports 45. Department of special education. Jyväskylän yliopisto1993
Toimiva integraatio päiväkodin arjessa - Lastentarhanopettajaliitto, Hki 2003
Sundholm Mari: Ahdistaa ja ärsyttää: Vihkonen allergia- ja astmalasten päivähoidosta Forssassa - Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Forssa, kevät 2006
Varttua - Asiakirjat - Lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait, nettisivu 2004
Vihdin kunnan esiopetussuunnitelma 2004-, Vihdin perusturvalautakunta 12.5.2004 (pdf)
Yleissivistävä koulutus: esiopetus, Opetusministeriö 2000
Viittala, K: Etsimessä erityispäivähoito. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten päivähoidon nykytilanne ja hallinnollinen ohjaus. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen opetusmonisteita B 10/2002
Kehitysvammahuollon BBS 30.11.1997
A.N. 3.1.2004
Kari Viitapohja 27.9.2004, 8.12.2010