 | Toissijainen palvelujärjestelmä |
Kehitysvammaisten erityishuolto
Ellei kehitysvammainen saa tarvitsemiaan vammaispalveluja muun lain nojalla, hän voi saada niitä kehitysvammaisten erityishuoltolain nojalla. Kehitysvammaisten erityishuoltoa toteuttavat sekä kuntien sosiaalilautakunnat että erityishuollon kuntayhtymät.
Kehitysvammaisten erityishuoltona toteutetaan tällä hetkellä kehitysvammaneuvola- ja työ- ja päivätoimintaa sekä asumispalveluja, laitos- ja perhehoitoa, tukihenkilötoimintaa, järjestetään leirejä ja kuntoutuskursseja sekä annetaan kotihoidon ohjausta ja erityisopetusta.
Erityishuoltopiirit
Suomi on jaettu erityishuoltopiireihin (linkit sivun alaosassa). Kukin erityishuoltopiiri vastaa kehitysvammaisten erityishuollon toteuttamisesta alueellaan. Erityishuoltopiireissä on edelleen erityishuollon johtoryhmät, jotka tekevät kehitysvammaisten erityishuoltoa koskevat yksilölliset päätökset. Näitä päätöksiä sanotaan erityishuolto-ohjelmiksi. Erityishuolto-ohjelmia koskevat ratkaisut voidaan antaa myös kuntien sosiaalilautakuntien tai niiden määräämien virkamiesten ratkaistaviksi.Palvelujen maksuttomuus
Erityishuoltopalvelut ovat lain mukaan maksuttomia ns. ylläpitoa lukuun ottamatta. Ylläpito tarkoittaa ruokailuja, majoittumista ja niin edelleen. Käytännössä erityishuollon asiakasmaksuista päätetään valtiovallan antamalla palvelumaksuasetuksella (ks. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaki), jota erityishuoltopiirien kuntayhtymät ja kunnat voivat tarkemmin soveltaa. Tämän vuoksi maksut jossain määrin vaihtelevat. Yleensä laitos- ja perhehoidossa peritään asiakasmaksuna summa, joka jättää kehitysvammaiselle käteen noin 80 euroa kuukaudessa. Työ- ja päivätoiminnassa peritään asiakasmaksua tavallisesti vähän yli 3 euroa päivältä. Alle 16-vuotiailta asiakasmaksuja ei peritä.Palvelujärjestelmä
Suomessa oli v. 2001 toistakymmentä kehitysvammaisten keskuslaitosta. Asuntoloita tai ryhmäkoteja oli useita satoja. Laitoksissa ja vaikeimmin vammautuneiden asuntoloissa asui 5.330 henkilöä ja lievemmin vammautuneiden asumisyksiköissä 2.487 henkilöä. Työkeskuksia oli yli 200 ja niiden päivätoimintaan osallistui 11.241 kehitysvammaista. Koska suurin osa kehitysvammaisista kävi koulunsa peruskoulun erityisluokilla, kehitysvammahuollon opetusyksiköitä oli vain muutamia. Perhehoidon piirissä oli 1.199 oli kehitysvammaista.Keskuslaitokset muodostivat 1970- ja 1980-luvuilla kehitysvammahuollon ytimen. Niiden paikkamäärä oli v. 1960 1.037, mistä se nousi vuoteen 1980 mennessä lukuun 4.777.
Kehitysvammaisten Tukiliitto teki vuonna 1987 tutkimuksen kehitysvammaisten asumisesta, tulokset käyvät ilmi seuraavasta taulukosta.
| Asumispaikka |
Lukumäärä |
Suhdeluku |
| Vanhempien luona | 6 746 | 38,5 % |
| Muiden omaisten luona | 980 | 5,6 % |
| Itsenäisesti asuvat | 1 487 | 8,5 % |
| Kehitysvammalaitoksessa | 4 337 | 24,7 % |
| Asuntolassa | 1 169 | 6,7 % |
| Perhehoidossa | 602 | 3,4 % |
| Mielisairaalassa | 744 | 4,2 % |
| Vanhainkodissa | 680 | 3,9 % |
| Palvelutalossa | 118 | 1,1 % |
| Muussa paikassa | 296 | 1,7 % |
| Ei tietoa | 309 | 1,7 % |
| Yhteensä | 17 538 | 100,0 % |
Lähde: Älykkyydeltään poikkeavat, Ove Lindstedt, Lasten erityishuolto ja opetus Suomessa, 10. painos, Gummerus 1991
Kehitysvammaisten keskuslaitosten paikkaluku väheni 1990-luvulla siten, että vuosikymmenen lopulla laitoksissa asui alle 3.000 henkilöä. Tilalle tulivat asuntolat ja ryhmäkodit. Vaikeimmin vammautuneiden autetuissa asuntoloissa asui 3.990 henkeä ja ilman yövalvontaa toimivissa ohjatuissa asuntoloissa 2.537 henkeä v. 2002. Aila Kumpulainen (2007) totesi STM:lle laatimassaan selvityksessä, että Suomessa oli noin 35.000 kehitysvammaista henkilöä, joista kehitysvammaisten erityishuollon palveluja käytti 27.000 henkilöä vuonna 2004. Osa erityishuollon palveluihin oikeutetuista tuli toimeen muiden palvelujen turvin ja osa ei halunnut käyttää erityishuollon palveluja. Kehitysvammaisten erityishuollon palveluja käyttäneiden osuus väestöstä oli koko maassa 0,52 %. Osuus vaihteli eri puolilla maata 0,32 - 0,83 %:n välillä.
Kehitysvammaisten erityishuollon johtoajatuksena on kehitysvammaisten sopeuttaminen mahdollisimman normaaliin elämään yhteiskunnassa ja tarpeellisen avun antaminen elämässä selviytymiseksi.
Viime vuosina on ollut toistuvasti esillä ajatus, että kehitysvammahuolto erityispalveluineen sisällytettäisiin vammaispalvelulain piiriin. Se merkitsisi todennäköisesti palveluja koskevan päätöksenteon yksinkertaistumista muiden vammaispalvelujen tapaan. Omaisjärjestöjen piirissä on kuitenkin pelätty, että kehitysvammaisten erityistarpeet eivät tulisi sillä tavoin riittävästi huomioon otetuiksi. Monet ovatkin esittäneet, että kehitysvammaisten erityishuoltolaki korvattaisiin Ruotsin mallin mukaisesti.
Lisätietoja:
Kehitysvammahuollon historiaa
Kehitysvammahuollon
kustannusvertailua
Kehitysvammaisten
huolto, Sosiaali- ja terveysministeriö
Kehitysvammaisten laitoshoito
Länsi-Suomen lääninhallitus - Kehitysvammaisten erityishuolto
Sosiaali- ja terveydenhuollon TASKUTIETO 2003, STAKES
Sosiaali- ja terveydenhuollon taskutieto 2004, Stakes
Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä
Etelä-Karjalan sairaanhoito- ja erityishuoltopiiri
ETEVA
Helsingin kaupunki - sosiaalivirasto - vammaisten palvelut
Kainuun maakunta -kuntayhtymä
Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä
Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä
Kymenlaakson erityishuoltopiirin kuntayhtymä
Kårkulla samkommun
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä
Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä
Satakunnan sairaanhoitopiiri
Vaalijalan kuntayhtymä
Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymä
A.N. 1.1.2002, 3.1.2004
Kari Viitapohja 14.8.2004,17.11.2004, 7.12.2009