Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380
1 ä
Lain tarkoitus.
Tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä
elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä
ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.
2 ä
Vammainen henkilö. Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan
tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on
pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän
toiminnoista.
3 ä
Vastuu palvelujen ja tukitoimien järjestämisestä.
Kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja
tukitoimet jäjestetään sisällältään ja laajuudeltaan sellaisina kuin
kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.
4 ä
Lain toissijaisuus. Tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään
silloin kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai etuuksin muun lain nojalla.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, voidaan
vammaiselle henkilölle antaa tämän lain mukaisia palveluja tai
taloudellisia tukitoimia, jos 1 momentissa tarkoitetun muun lain
nojalla annettavan palvelun tai etuuden saaminen viivästyy.
5 ä.
Suunnittelu ja rahoitus. Tässä laissa
tarkoitettuun kunnan järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja
terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia
(677/82), jollei lailla ole toisin säädetty.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa mainitun 16 ä:ssä on
säädetty, suoritetaan valtionosuus tämän lain 8 ä:n 2 momentin
mukaisten palvelujen ja 9 ä:n 2 momentin mukaisten tukitoimien
järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.
6 ä
Elinolojen kehittäminen. Sosiaalilautakunnan ja
kunnan muiden viranomaisten on edistettävä ja seurattava vammaisten
henkilöiden elinoloja sekä pyrittävä toiminnallaan ehkäisemään
epäkohtien syntymistä ja poista maan haittoja, jotka rajoittavat
vammaisen henkilön toimintamahdollisuuksia ja osallistumista.
7 ä
Palvelujen kehittäminen. Kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset palvelut soveltuvat
myäs vammaiselle henkilölle.
Vammaisuuden perusteella järjestettävä palveluja ja tukitoimia
kehittäessään kunnan tulee ottaa huomioon vammaisten henkilöiden
esittämät tarpeet ja näkäkohdat.
Vammaista henkilöä on palveltava ja palveluja järjestettävä ottaen huomioon hänen äidinkielensä.
8 ä
Vammaisille tarkoitetut palvelut.
Vammaiselle henkilölle annetaan kuntoutusohjausta ja sopeutumisvalmennusta sekä muita tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisia palveluja. Näitä palveluja voidaan antaa myäs vammaisen henkilön lähiomaiselle tai hänestä huolehtivalle taikka muutoin läheiselle henkilölle.
Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen eikä henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. (19.2.2010/134)
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännäksiä kuntoutusohjauksen ja sopeutumisvalmennuksen sisällästä sekä kuljetuspalvelujen ja palveluasumisen sisällästä ja järjestämisestä. (19.12.2008/981)
8 a ä (22.12.2006/1267)
Kumottu lailla 19.2.2010/134
8 b ä (22.12.2006/1267)
Päivätoiminta
Vammaisten henkilöiden päivätoimintaan kuuluu kodin ulkopuolella järjestettyö itsenäisessä elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävää toimintaa.
Päivätoimintaa järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään työkyvytäntä henkilöä, jolla vamman tai sairauden aiheuttaman erittäin vaikean toimintarajoitteen vuoksi ei ole edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 e ä:ssä tarkoitettuun työtoimintaan ja jonka toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttämyyden perusteella myännettäviin etuuksiin.
Päivätoimintaa on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan siten, että vaikeavammainen henkilö voi osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa tai tätä harvemmin, jos vaikeavammainen henkilö kykenee osallistumaan työtoimintaan osa-aikaisesti tai siihen on muu hänestä johtuva syy.
8 c ä (19.12.2008/981)
henkilökohtainen apu
henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätäntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa;
3) harrastuksissa;
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältä ja toteutustapa.
henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Edellä 1 momentin 3--5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätäntä avuntarvetta.
Lailla 981/2008 lisätty 8 c ä tulee voimaan 1.9.2009.
8 d ä (19.12.2008/981)
henkilökohtaisen avun järjestämistavat
henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä kunnan on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilällinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.
Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua:
1) korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättämät kulut;
2) antamalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaalihuoltolain 29 a ä:ssä tarkoitetun palvelusetelin, jonka arvo on kohtuullinen; taikka
3) hankkimalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestämällä palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa.
Edellä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vaikeavammaista henkilöä on tarvittaessa ohjattava ja autettava avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa.
Edellä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna henkilökohtaisena avustajana ei voi toimia vaikeavammaisen henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, ellei sitä erityisen painavasta syystä ole pidettävä vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena.
Lailla 981/2008 lisätty 8 d ä tulee voimaan 1.9.2009.
9 ä
Taloudelliset tukitoimet
Vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisista tukitoimista sekä ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat vamman tai sairauden edellyttämän vaatetuksen ja erityisravinnon hankkimisesta. Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista korvataan puolet. Vakiomalliseen välineeseen, koneeseen tai laitteeseen tehdyt vamman edellyttämät välttämättämät muutostyöt korvataan kuitenkin kokonaan.
Kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostäistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta kustannusten korvaamiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännäksiä hyväksyttävistä kustannuksista sekä muista 1 ja 2 momentissa tarkoitetun korvauksen määräytymiseen vaikuttavista seikoista.
Lailla 981/2008 muutettu 9 ä tulee voimaan 1.9.2009.
10 ä
Yksityiskohtainen sääntely. Tarkemmat perusteet palvelujen ja tukitoimien saamiselle säädetään asetuksella.
11 ä
Tutkimukset. henkilön tarvitsemien tämän lain mukaisten palveluiden
ja tukitoimien selvittämiseksi hänet voidaan osoittaa Iääkärin tai muun asiantuntijan tutkimukseen.
12 ä
Yhteistyö. Kunnan tulee vammaisten henkilöiden
olosuhteiden edistämiseksi toimia yhteistyössä eri viranomaisten,
laitosten, vammaisjärjestäjen sekä muiden sellaisten yhteisäjen kanssa,
joiden toiminta läheisesti
liittyy vammaisten henkilöiden elinoloihin.
13 ä
Vammaisneuvosto. Kunnanhallitus voi asettaa
vammaisneuvoston, jonka tehtävänä on edistää ja seurata
kunnallishallinnon eri aloilla tapahtuvaa toimintaa vammaisten
henkilöiden kannalta. Vammaisneuvosto voi tehdä aloitteita ja esityksiä
sekä antaa lausuntoja asioista, joilla on merkitystä vammaisten
henkilöiden elämisessä ja suoriutumisessa.
Vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestäillään tulee vammaisneuvostossa olla riittävä edustus.
Vammaisneuvosto voi olla yhteinen useammalle kunnalle.
Valtakunnallisesta vammaisneuvostosta säädetään erikseen.
14 ä
Palveluista perittävät maksut. Edellä 8 ä:n 1
momentissa tarkoitetut palvelut sekä 8 ä:n 2 momentissa tarkoitetut
tulkkipalvelut ja palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut samoin
kuin 11 ä:ssä tarkoitetut tutkimukset ovat vammaiselle henkilölle
maksuttomia. Kuntoutusohjaus ja sopeutumisvalmennus ovat maksuttomia
myäs muulle 8 ä:n 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle.
(17.6.1988/574)
Kuljetuspalvelusta voidaan periä maksu sen mukaan kuin
asetuksella tarkemmin säädetään. Asetuksella voidaan säätää
perittäväksi maksu myäs palveluasumisen erityiskustannuksista silloin,
kun henkilö saa niihin korvausta muun lain nojalla.
Maksujen osalta on muutoin voimassa mitä sosiaalihuoltolain (710/82) 28 ä:ssä on säädetty.
15 ä
Vakuutuslaitoksen korvaus. Jos vakuutuslaitoksen
tulee suorittaa vammaiselle henkilölle korvausta tapaturmavakuutuslain
(608/48), maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81), valtion
viran- ja toimenhaltijain tapaturmakorvauslain (154/35),
ammattitautilain (638/67), sotilasvammalain (404/48),
liikennevakuutuslain (279/59), tapaturmakorvausta saavien
invalidihuollosta annetun lain (592/63), liikennevakuutuskorvausta
saavien invalidihuollosta annetun lain (391/65) tai näitä vastaavan
aikaisemman lain nojalla ja kunta on antanut hänelle samaan
tarkoitukseen ja samaan aikaan kohdistuvia tämän lain 8 ja 9 ä:ssä
tarkoitettuja palveluja tai tukitoimia, siirtyy oikeus korvaukseen
kunnalle tilitystä vastaan sellaisena kuin vakuutuslaitoksen olisi
tullut suorittaa korvaus vammaiselle henkilölle, jollei kunta olisi
tätä palvelua tai tukitointa antanut.
Jos 1 momentissa mainittu tilitys on tullut korvauksenmaksajan
tietoon niin myähään, että muun lain mukainen korvaus on jo suoritettu
vammaiselle henkilölle, kunnalla on oikeus periä tätä korvausta
vastaava määrä takaisin vammaiselta henkilöltä. Korvauksen
takaisinperimisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä
sosiaalihuoltolain 36 ja 37 ä:ssä on säädetty.
16 ä
Erillisrahoitus. Tarvittaessa voidaan valtion tulo- ja menoarvioon varattujen määrärahojen rajoissa järjestää tämän lain mukaista:
1) sopeutumisvalmennusta;
2) kuntoutusohjausta; sekä
3) tutkimus- ja kokeilutoimintaa vammaisten henkilöiden aseman parantamiseksi.
17 ä
Muutoksenhaku. Muutoksenhausta tässä laissa
tarkoitetuissa asioissa on voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 45, 47, 48
ja 51 ä:ssä on säädetty sekä, mitä jäljempänä tässä laissa säädetään.
18 ä
Muutoksenhaku sosiaalilautakunnan päätäkseen.Sosiaalilautakunnan
päätäkseen, joka koskee tässä laissa henkilölle tarkoitettua palvelua
ja taloudellista tukitoimea, haetaan muutosta valittamalla
lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätäksen tiedoksi saamisesta.
Valitus voidaan antaa sanottuna aikana myäs sosiaalilautakunnalle,
jonka tulee se oman lausuntonsa ohella toimittaa lääninoikeudelle.
19 ä
Muutoksenhaku lääninoikeuden päätäkseen.
Lääninoikeuden tämän lain 8 I:n 2 momentin mukaista palvelua tai 9 ä:n
2 momentin mukaista taloudellista tukitoimea koskevassa asiassa
antamaan päätäkseen saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta
hallinto-oikeudelta siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa
annetussa laissa (154/50) on säädetty. Valituskirja liitteineen voidaan
antaa myäs
lääninoikeuteen korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettavaksi.
Muuhun kuin 1 momentissa säädettyyn lääninoikeuden tämän lain
nojalla valituksen johdosta antamaan henkilölle tarkoitettua palvelua
tai taloudellista tukitoimea koskevaan päätäkseen ei saa valittamalla
hakea muutosta, ellei korkein hallinto-oikeus myännä valituslupaa.
Valituslupaa haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Lupa
voidaan myäntää ainoastaan, jos valituksella on erittäin suuri merkitys
asianomaiselle tai jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa
tapauksissa tai oikeuskäytännän yhtäläisyyden vuoksi on tärkeätä
saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi.
20 ä
Asetuksenantovaltuus. Tarkemmat säännäkset tämän lain täytäntäänpanosta annetaan asetuksella.
21 ä
Voimaantulo. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.
Edellä 8 ä:n 2 momentissa tarkoitettujen muiden palvelujen kuin
tulkkipalvelujen osalta lakia kuitenkin sovelletaan 1 päivästä
tammikuuta 1992 ja tulkkipalvelujen osalta 1 päivästä tammikuuta 1994.
Ennen tässä mainittuja ajankohtia voidaan vaikeavammaiselle henkilölle
antaa 8 ä:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluja 8 I:n 1 momentin
nojalla.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyö lain täytäntäänpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
22 ä
Kumottavat säännäkset. Tällä lailla kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1946 annettu
invalidihuoltolaki (907/46) siihen myähemmin tehtyine muutoksineen sekä14 päivänä kesäkuuta 1951 annetun
invalidirahalain 1 D:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 17 päivänä syyskuuta 1982 annetussa laissa (709/82).
Suojatyöhän sovelletaan kuitenkin edelleen invalidihuoltolain 1-4, 22, 22 a, 22 c ja 22 d ä:ää. (9.12.1988/1071)
Ammattikasvatushallituksen alaisissa invalidien ammattioppilaitoksissa
annettavaan invalidihuoltoon ja mainituille laitoksille valtion
varoista suoritettaviin korvauksiin sovelletaan joulukuun 31 päivään
1989 saakka
invalidihuoltolain 1 ä:n 1 momenttia, 2-4, 9, 13, 14, 16, 17, 25 a, 25
c, 25 d. 26 ja 27 ä:ää, sellaisina kuin niistä olivat14, 25 a, 25 c, 25
d, 26 ja 27 ä 31 päivänä joulukuuta 1983 ja muut pykälät tämän lain
voimaan tullessa. (14.7.1989/676)
Invalidirahalain 1 ä:n 3 momentissa tarkoitettuun invalidiin sovelletaan edelleen
invalidihuoltolain 21:n 1 momenttia sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa.
23 ä Siirtymäsäännäs. Tämän lain voimaan tullessa vireillä
olevat hakemukset käsitellään ja ratkaistaan aikaisemmin voimassa
olleiden säännästen mukaisesti, jollei hakemuksen käsittely ja ratkaisu
tämän lain mukaisena palveluna tai taloudellisena tukena ole
vammaiselle henkilölle edullisempi. Jos sellaiseen asiaan, joka
kohdistuu tämän lain voimaantuloa edeltävään aikaan, haetaan muutosta,
asia käsitellään ja ratkaistaan aiemmin voimassa olleiden säännästen
mukaisesti.
Hakemus voidaan käsitellä aikaisemmin voimassa olleiden
säännästen mukaisesti silloinkin kun hakemus on tehty tämän lain
voimaantulon jälkeen, jos toimenpiteestä aiheutuneet kustannukset ovat
syntyneet ennen tämän lain voimaantuloa ja etuuksia on haettu
invalidihuoltolain 301:n 2 momentissa tarkoitetussa määräajassa.
(17.6.1988/574)
Päätäkset, jotka on annettu invalidihuoltolain nojalla ja jotka
koskevat tämän lain voimaantulon jälkeistä aikaa, ovat edelleen
voimassa. (17.6.1988/574)
Lisätietoja:
Suomen sähkäinen säädäskokoelma
