Vammaispolitiikka
Kansainvälinen työjärjestö (ILO) arvioi (2001), että n. 10% maapallon väestästä voidaan katsoa vaikeasti tai vähäisessä määrin vammaiseksi. Kansainvälisen vammaisten vuoden 1981 Suomen komitean mietinnässää (1981) todettiin, että laajasti käsitettynä vammaisia oli vajaat 10 prosenttia väestästä, suppeammin tulkittuna noin 5 prosenttia ja vaikeavammaisia noin 1 prosentti väestästä. Vammaispolitiikka koskee siten merkittävää osaa ihmisistä.
Ilpo
Vilkkumaan ja kumppanien Wikipedia-artikkelissa (2010) todettiin, että vammaispoliittisesti tärkeä ratkaisu oli YK:n hyväksymä
vammaisten oikeuksien julistus (1975) ja päätäs järjestää Kansainvälinen vammaisten vuosi 1981. Pohjoismaissa oli kehitelty vammaishuollon normalisaatio- ja integraatiomalli jo 1950-luvun lopulla.
Yhdysvaltojen presidentin John F.
Kennedyn (1917-1963) katsottiin vaikuttaneen ratkaisevasti vammaisten koulutuksen ja työllistymisen integraatiossa.
YK:n kehitysvammaisten oikeuksien julistus oli annettu v. 1971.
Kansainvälisen vammaisten vuoden 1981 Suomen komitean mietintään kerättiin ajankohdan keskeiset kehittämisehdotukset (kaikkiaan 223 ehdotusta). Vuonna 1986 perustettiin sosiaali- ja terveysministeriän (STM) yhteyteen Valtakunnallinen
vammaisneuvosto (VANE). Sen tehtäväksi määrättiin seurata yhteiskunnan suunnittelua, päätäksentekoa ja toimenpiteitä vammaisten kansalaisten osallistumismahdollisuuksien ja tasa-arvon lisäämiseksi, tehdä aloitteita ja esityksiä viranomaisille sekä antaa lausuntoja kysymyksistä, jotka liittyvät vammaisten kansalaisten osallistumismahdollisuuksiin ja tasa-arvoon, edistää vammaisten henkilöiden, heidän järjestäjensä ja viranomaisten yhteistyötä sekä toimia vammaisten kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi heitä koskevissa asioissa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) verkkosivulla (2010) kerrottiin, että
vammaispalvelulain mukaiset palvelut olivat lisääntyneet 1990-luvun alusta lähtien. Asiakasmäärältään suurin palvelu oli vaikeavammaisten
kuljetuspalvelu, jonka piirissä oli ollut v. 2008 noin 88.000 asiakasta.
henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakkaita oli samana vuonna 2008 noin 5.400 ja vammaisten
tulkkipalvelujen asiakkaita 4.000. Vaikeavammaisten palveluasumisen piirissä oli v. 2008 noin 3.500 asiakasta. Asunnon muutostöitä ja asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita puolestaan oli saanut 8.600 asiakasta.
Kohti yhteiskuntaa kaikille
Valtakunnallinen vammaisneuvosto julkaisi v. 1995 vammaispoliittisen ohjelman Kohti yhteiskuntaa kaikille (1995). Sen yleisenä päämääränä oli luoda edellytykset vammaisten ihmisten täysivaltaistumiselle suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtioneuvoston selonteossa vammaispolitiikasta todettiinn, että suomalainen vammaispolitiikka perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen. Nämä olivat: vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen, vammaisten henkilöiden oikeus osallisuuteen, ja vammaisten henkilöiden oikeus tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin.
YK julisti vuodet 1983-1992 vammaisten vuosikymmeneksi. Vuosien teemana oli Täysi osallistuminen ja tasa-arvo. Vuonna 1992 YK:ssa hyväksyttiin Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevat yleisohjeet. Euroopan neuvosto puolestaan hyväksyi 1991 Vammaispoliittisen kokonaisohjelman. Sen yleisiksi periaatteiksi kirjattiin vammautumisen ehkäiseminen tai toimintavajavuuden poistaminen, vamman pahenemisen estäminen ja vamman seurausten lievittäminen, täysipainoisen ja aktiivisen elämään osallistumisen turvaaminen oman yhteisän jäsenenä, ja vammaisten henkilöiden auttaminen siten, että he voivat elää omia toiveitaan vastaavaa itsenäistä elämää.
STM: tiedotteessa (2006) kerrottiin, että Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi v. 2006 uuden vammaispoliittisen ohjelman vuosille 2006-2015, joka korvasi vuonna 1991 hyväksyttyö ohjelmaa. Ohjelman laatiminen perustui ministerikokouksen v. 2003 hyväksyttyyn Malagan vammaispoliittiseen julistukseen Kohti täyttä osallistumista kansalaisina. Vilkkumaan ja kumppanien Wikipedia-artikkelissa (2010) kerrottiin perusperiaatteina olleen, että jäsenvaltiot jatkavat syrjinnänvastaista ja ihmisoikeudet turvaavaa työtään lisätäkseen vammaisten henkilöiden itsenäisyyttä ja valinnanvapautta, parantaakseen heidän elämänlaatuaan sekä lisätäkseen tietoisuutta vammaisuudesta osana ihmisten monimuotoisuutta; että otetaan asianmukaisesti huomioon jo olemassa olevat aiheeseen liittyvät eurooppalaiset ja kansainväliset asiakirjat, sopimukset ja suunnitelmat, varsinkin Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimuksen valmistelutyön tulokset; että Euroopan neuvoston uuden sosiaalisen koheesion strategian (2004) mukaan on paneuduttava erityisesti herkästi haavoittuvien ryhmien ä esimerkiksi lasten, nuorten, maahanmuuttajien, etnisten vähemmistäjen, vammaisten ja vanhusten ä ihmisoikeuksien turvaamiseen; että vammaispoliittinen toimintaohjelma noudattaa sitä perusperiaatetta, että yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan jokaisen jäsenensä osalta siitä, että vammaisuuden vaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset, tukemalla aktiivisesti terveellisiä elämäntapoja ja huolehtimalla ympäristän turvallisuuden parantamisesta, asianmukaisesta terveydenhuollosta ja yhteisän tuesta.
YK:n yleiskokous hyväksyi v. 2006 pidetyssä istunnossaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Suomi allekirjoitti sen v. 2007. Marketta
Kaunisto kirjoitti Kunnat.net-verkkosivulla (2007), että yleissopimuksen tarkoituksena oli edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista. Keskeistä sopimuksessa oli syrjinnän kieltäminen ja tasapuolisen kohtelun takaaminen kaikilla elämänalueilla. Yleissopimuksella ei perustettu uusia oikeuksia.
Vuoden 2010 vammaispoliittinen ohjelma
STM:n verkkosivulla (2010) kerrottiin, että ministerässä on valmisteilla eri hallinnonalojen toiminnan käsittävä vammaispoliittinen ohjelma, jossa linjataan seuraavien vuosien vammaispolitiikan keskeiset toimenpiteet. Ohjelma tähtää vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuteen ja syrjimättämyyteen. Se oli tarkoitus saada valmiiksi alkuvuonna 2010. Ohjelman kerrottiin pohjautuvan vammaispoliittisen selonteon periaatteisiin ja linjauksiin. Ohjelmaan oli määrä sisällyttää myäs YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen tavoitteiden toimeenpanoon liittyviä tehtäviä. THL:n verkkosivulla (26.8.2010) kerrottiin, että "vammaispoliittinen ohjelma 2010ä2015 kuroo umpeen lupausten ja arkipäivän välimatkaa. Sen lähtäkohtana ovat perus- ja ihmisoikeudet". Toteamuksen takana oli laitoksen kehittämispäällikkä Aulikki
Rautavaara.
Kaarinan kaupungin verkkosivulla (2009) kerrottiin, että kaupungin vammaispoliittinen ohjelma on kokonaisuus, joka koskettaa kaikkia elämän alueita ja joka konkretisoi toimenpide-ehdotusten avulla niitä ongelmakohtia, joita yhteistyöllä voidaan parantaa. Ohjelman sanottiin perustuvan YK:n yleisohjeisiin, perustuslain yhdenvertaisuuspykälään sekä vammaispalvelulakiin ja lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista.
Stakesin verkkosivulla (2007) puolestaan kerrottiin miten Etelä-Suomen läänin vammaispoliittisessa ohjelmassa kuvattiin taulukon avulla, millaisia vaikutuksia ohjelman tavoitteiden eri asteisella toteutumisella on. Tavoitteiden toteutumista kuvasivat sarakkeiden otsikot: nykytilan mukainen tulevaisuus, kriisitulevaisuus ja tavoitetulevaisuus. Taulukko perustui
IVA-menetelmään.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (verkkosivu 2003-2010) vammaispoliittisen ohjelman kerrotiin nousseen kirkossa tehdyn vammaistyön tarpeista ja haasteista. Vammaistyön tavoitteeksi oli asetettu tahto tuoda kristillinen usko vammaisten ulottuville. Samalla pyrittiin luomaan vammaisille ihmisille muiden kanssa yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua seurakunnan ja kirkon toimintaan. Kirkon vammaispoliittinen ohjelma tarkoitettiin käsikirjaksi seurakuntien työntekijäille, luottamushenkilöille ja seurakuntalaisille. Lisäksi ohjelma nähtiin kirkon puheenvuorona vammaisten ihmisten tasavertaisuuden toteutumisen puolesta yhteiskunnassa.
Kehitysvammahuollon rakennemuutos
Suomen vammaispalvelulaki säädettiin v. 1987. Siinä annettiin vammaisille oikeus saada tiettyjä palveluita aiemman harkinnanvaraisen menettelyn asemesta.
Kehitysvammalaki oli alun perin määrä lakkauttaa ja sisällyttää vammaispalvelulakiin tarvittavat säädäkset.
Kehitysvammaisten tarvitsemien palvelujen pelättiin kuitenkin aiheuttavan liiaksi kustannuksia. Sosiaali- ja terveysministeriä käynnisti lakien yhteen sovittamisen valmistelun v. 2003.
Kumpuvuori (2003) esitti kehitysvammaisten
asumis - ja avustajapalveluiden ottamista kuntien erityisen järjestämisvastuun piiriin sekä
erityishuoltopiirien viranomaisaseman purkamista.
Norjassa kehitysvammalaitokset purettiin vuoden 1991 alkuun mennessä. Uudistuksen taustalla oli sosiaalisen normalisoinnin ajatus.
Niemelä ja
Brandt laativat STM:lle selvityksen (2007), jossa ehdotettiin
laitosjärjestelmästä luopumista seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa. Laitoshoidon korvaamiseksi ja muihin asumistarpeisiin tarvittiin selvityksen mukaan 600 asuntoa vuosittain. Valtioneuvosto hyväksyi v. 2010 alussa periaatepäätäksen ohjelmaksi kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi vuosina 2010ä2015. Vernerin verkkosivulla (2010) kerrottiin, että toukokuussa v. 2009 oli noin 2.000 kehitysvammaista henkilöä pitkäaikaisessa hoidossa kehitysvammalaitoksessa. Tavoitteena oli tuottaa laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille 1.500 asuntoa ja lapsuudenkodista muuttaville aikuisille kehitysvammaisille 2.100 asuntoa.
Lisätietoja:
Aaltonen, Milla & Joronen, Mikko & Villa, Susan: Syrjintä Suomessa 2008. Helsinki: Ihmisoikeusliitto, 2009
Barnes Colin & Mercer Geof: Disability. Polity Press, Cambridge 2006
Borsay Anne: Disability and Social Policy in Britain since 1750: a History of Exclusion - Basingstoke, Palgrave, 2004, ISBN: 333912551X
CODE OF PRACTICE ON MANAGIN GDISABILITY IN THE WORKPLACE - ILO, Geneva 2001
Demokratia kaikille - Demokrati fär alla. Eduskunnan esteettämyys- ja saavutettavuusselvitys (2005)
Convention on the Rights of Persons with Disabilities - Wikipedia, the free encyclopedia
Journal of Disability Policy Studies - SAGE Publications
Erilaisuus on normaalia - Etelä-Suomen läänin vammaispoliittinen ohjelma vuosille 2003-2006 - Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 65, Hakapaino Oy, Helsinki 2003
Euroopan neuvosto uudisti vammaispolitiikkaansa - Sosiaali- ja terveysministeriän tiedotteita 300/2006
Haarni Ilka: Keskeneräistä yhdenvertaisuutta. Katsaus vammaisten henkilöiden hyvinvointia ja elinoloja koskevaan tutkimus- ja selvitystietoon Suomessa. Raportteja 6/2006. Helsinki: Stakes.
Hallberg, Pekka ä Karapuu, Heikki ä Scheinin, Martin ä Tuori, Kaarlo ä Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. Juva 1999
Helander, Einar: Prejudice and Dignity. An Introduction to Community-based Rehabilitation. Second Edition. New York: UNDP, 1999
Holm Pasi ja Hopponen Anneli: Vammaisten työkyky vuonna 2007: vertailuita työttämiin. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja nro 202/2007
Honkasalo Markku: Suomalainen sotainvalidi. Otava, Helsinki 2000
Järnstedt, Pia: Omaishoito vanhus- ja vammaispoliittisissa ohjelmissa. Julkaisuja 1. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry, Helsinki (2001)
Kaarinan vammaispolittinen ohjelma vuosille 2008-2011 - Kaarinan kaupungin verkkosivu 12.8.2009
Kansainvälisen vammaisten vuoden 1981 Suomen komiteanmietintä. Komiteanmietintä 1982: 35. Helsinki: Valtioneuvosto, 1982
Karjalainen, Vappu & Vilkkumaa, Ilpo (toim.): Kuntoutus kanssamme. Ihmisen toimijuuden tukeminen. Stakes, Helsinki (2004)
Kehitysvamma-alan kirjallisuutta
Kehitysvammahuollon historiaa
Kemppainen, E: Keskustelua vammaisten ihmisoikeuksista eri maissa. Dialogi 4/2000
Kemppainen, E: Ihmisoikeudet, perusoikeudet ja sosiaalipolitiikan arvot. Sosiaali- ja terveysviesti num. 1, 1997
Kemppainen, Erkki (toim.): Yhteiskunta ja osallistuminen: näkökulmia osallistumiseen sosiaalipolitiikassa. Raportteja / STAKES num. 112, 1993
Keso, Ilari: Vammaisetuuksien saajien toimeentulo. Vammaispoliittisen selonteon tausta-aineisto. Julkai- sematon käsikirjoitus. STM, Helsinki (2006)
Laitoshuollon purkaminen - Verneri
KOHTI YHTEISKUNTAA KAIKILLE - VAMMAISPOLIITTINEN OHJELMA - VANE - Sosiaali- ja terveysministeriän julkaisuja 1995:10
Kuotola, Urpo: Vammaisten elinolot ja integroituminen yhteiskuntaan.Sosiaalihallituksen julkaisuja 9/1985. Helsinki
Kumpuvuori Jukka: Juridinen esiselvitys vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteen sovittamisesta, Sosiaali- ja terveysministeriä, Helsinki 2004
Känkkälä M: Asuntosuunnitteluun käyttäjän ehdoilla. Sosiaaliturva 10/1991, 79. vsk., ss. 497-499
Känkkälä Kalle: Tunne oikeutesi ä Pidä puolesi ä Auta muitakin: Vammaisten ihmisoikeusopas - Helsinki 2003
OlenNainen - Vammaisten naisten tavoiteohjelma - näkövammaisten Keskusliitto ry 2006
Laiho U-M., Virnes E: Laitoksesta kotiin - Palvelurakenne uudistuu kunnissa. Suomen Kuntaliitto, Helsinki 1995
Lampinen, Reija: Vaikeavammaisten nuorten itsenäinen asuminen vaatii vaihtoehtoja. Sosiaaliturva 7:7 2004
Linnakangas, Ritva; Suikkanen, Asko; Savtschenko, Victor; Virta, Lauri; Uuden alussa vai umpikujassa? Vammaiset matkalla yhdenvertaiseen kansalaisuuteen. STAKES raportteja 15/2006. STAKES. Helsinki 2006
Linnakangas R, Lindh J, Järvikoski A (toim): työttämyyden ja vajaakuntoisuuden jäljillä. Kuntoutussäätiä 66/2000. Helsinki 2000
Madridin julistus - Euroopan yhteisäjen komissio. Eurooppalainen vammaiskongressi 20 ä 23.3.2002
Linnakangas R, Suikkanen A, Savtschenko V, Virta L: Uuden alussa vai umpikujassa? Vammaiset matkalla yhdenvertaiseen kan- salaisuuteen, Stakes raportteja 15/2006, Helsinki
Mannila, Simo: työhistoria ja syrjäytyminen. Vaikeasti työllistyvien terveys ongelmaisten elmämänkulusta. työministeriä. työpoliittinen tutkimus n.58/1993. Helsinki 1993
Niemelä Markku, Brandt Krista (toim.): Kehitysvammaisten yksilällinen asuminen. Pitkäaikaisesta laitosasumisesta kohti yksilällisempiä asumisratkaisuja. Sosiaali- ja terveysministeriän selvityksiä 2007:73, Helsinki 2008
Nouko-Juvonen, Susanna: Näkymätän vammainen. Vammaisten ja vammaispalveluiden tilastointi Suo- messa 1990-luvulla. Aiheita 46. Stakes, Helsinki (1997)
Nummelin, Tua: Kehitysvammapalvelujen rakennemuutos. Kehitysvammaliitto - tutkimusyksikkä Kotu, Helsinki 2003
Närhi K: Entten tentten laitoksesta pois... Selvitys vanhusten, kehitysvammaisten ja mielen- terveysongelmaisten laitospaikka- ja asuntotilanteesta Keski-Suomessa 27.8.1993 - Keski-Suomen lääninhallitus, sosiaali- ja terveysosasto, Jyväskylä 1993
Murto, P, Naukkarinen, A, Saloviita, T: Inkluusion haaste koululle. Oikeus yhdessä oppimiseen - PS-kustannus 2001
Oikeus asumiseen - Invalidiliitto ry, Helsinki 1994
Ojamo, Matti: Rekisteräityjen näkövammaisten sosiaalinen asema vuonna 2000. Julkaisuja 1. näkövam- maisten keskusliitto, näkövammarekisteri ja Stakes, Helsinki (2005)
Promoting the Rights of Persons with Disabilities - UN Enable
Quinn, Gerard & Degener, Theresia with Bruce, Anna; Burke, Christine; Dr. Castellino, Joshua; Kenna, Padraic; Dr. Kilkelly, Ursula and Quinlivan, Shivaun: Human Rights and Disability. The current use and future of United Nations human rights instruments in the context of disability. United Nations. New York and Geneva 2002
Rauhala-Hayes, Marjo & Topo, Päivi & Salminen, Anna-Liisa: Kohti esteetäntä tietoyhteiskuntaa. 172. Sitra, Helsinki (1998)
Reinikainen Marjo-Riitta: Vammaisuuden sukupuolittuneet ja sortavat diskurssit. Yhteiskunnallisdiskursiivinen näkökulma vammaisuuteen. Jyväskylän yliopisto 2007
Reinikainen, Marjo-Riitta: Vammaisuus ja sukupuoli yhteiskunnassa. Sukupuolen eriarvoistavat vaikutukset vammaiselle naiselle. Seksuaalipoliittinen aikakauskirja 1/2000
Riihinen O. (toim.): Sosiaalipolitiikka 2017 - näkökulmia suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen ja tulevaisuuteen. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, julkaisusarja n:o 123, WSOY, Juva 1992
Räty, Tapio: Vammaispalvelut - vammaispalvelujen soveltamiskäytäntä. Turku 2002
Räty, Tapio; Virta, Kari: Vammaispalvelut - vammaispalvelujen soveltamiskäytäntä. Helsinki 2010
Saraste, Heini & Känkkälä, Kalle: Raportti vammaisten maahanmuuttajien tilanteesta. Valt vammaisneuvosto, Helsinki (2001)
Savtschenko, Victor: Vammaiset tietoyhteiskunnan työmarkkinoilla ä keskustelualoite. Aiheita 25/2002. Helsinki: Stakes, 2002
Savtschenko, Victor: Vammaisten työllisyyskysymysten monet ulottuvuudet - Yhteiskuntapolitiikka 68 (2003):1
Scheinin, Martin: Edellyttävätkä kansainväliset ihmisoikeussopimukset subjektiivisia oikeuksia? Teoksessa: Pelkonen, Veli: Hyvinvointioikeus. Jyväskylä 1993, s. 105-114
Scheinin, Martin: Ihmisoikeudet Suomen oikeudessa. Valtionsääntäoikeudellinen tutkimus kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valtionsisäisestä voimassaolosta sekä ihmisoikeus- ja perusoikeusnormien sovellettavuudesta Suomen oikeusjärjestyksessä. Jyväskylä 1991
Suikkanen, Asko: Vammainen yhteiskunnallisena subjektina. Kaiken takana on ideologia. Kuntoutus
4/1996, Kuntoutussäätiä (1996)
Tepora, Suvi-Maaria: Vammaisen kansalaisasema. työ vammaisen kansalais aseman määrittämisessä 1960- ja 1970-lukujen sekä 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa - Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto (2004)
THL:n verkkosivu-uutinen: Vammaispoliittinen ohjelma takaa vahvan pohjan osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle 26.8.2010
Thornton, Patricia & Lunt, Neil; Employment Policies for Disabled People in Eighteen Countries: A Review.
ILO & University of York, Social Policy Research Unit. York 1997
Toimiva vaikeavammainen toimivassa yhteiskunnassa. Komiteanmietintä 1987: 14
Urponen, Helka: Varhain sairastuneen ja vammaisen sosiaalinen selviytyminen : sosiologinen seurantatutkimus pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sosiaalisesta selviytymisestä varhaisaikuisuudessa. Turun yliopiston julkaisuja (1989)
Valtioneuvoston selonteko vammaispolitiikasta 2006 - Sosiaali- ja terveysministeriän julkaisuja 2006:9
Vammaispoliittisen ohjelman valmistelu - Sosiaali- ja terveysministeriä
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vammaispoliittinen ohjelma - hyväksytty Kirkkohallituksen täysistunnossa 13.8.2003
Swedish disability policy
Teittinen, Antti: Kohti kuntaa kaikille. Kunnissa suoritettavan vammaispolitiikan piirteitä. Jyväskylän yliopiston vammaistutkimuskeskus, Jyväskylä (2001)
Vammaisten ihmisoikeudet
Vammaislakeja uudistetaan
Vammaispoliittinen kokonaisohjelma -Sosiaali- ja terveysministeriän monisteita 1993:5
Vammaispolitiikan ytimessä - Vanen Juhlakirja - Vane
Vammaispolitiikka ä Wikipedia - Ilpo Vilkkumaa ja muut
Vammaispoliittinen ohjelma: Tavoitteiden toteutuminen - Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi - Satkes, verkkosivu 2007
Vammaisten ihmisoikeuskeskus - Vike - Kynnys ry
Vammaisuus - THL 2010
Vammaisuus ä Wikipedia
Vehmas, Simo: Vammaisuus - johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan - Gaudeamus Kirja 2005. ISBN-13: 9789516629578, ISBN-10: 9516629571
WHO | Disabilities
Yhdenvertaisuuslaki
Vesala, Hannu T. & Matikka, Leena: Ikääntyvien kehitysvammaisten elinolot Suomessa 1998. Kehitysvam- maliitto, Tutkimus- ja kokeiluyksikkä, Helsinki (2000)
Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus - Vammaisia tulee kohdella samalla tavalla kuin muita ihmisiä - Selkomukautus Pertti Rajala - Sosiaali- ja terveysministeriä, Helsinki 2007
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista - Kunnat.net
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sopimuksen valinnainen päytäkirja - Suomen YK-liitto, Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero, 2009
Ylipaavalniemi, Pasi: Erityistyöllistämisen yksikät he Selvityksiä 27. Sosiaali- ja terveysministeriä, Helsinki 2005
Ylipaavalniemi, Pasi: Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen kokonaiskartoitus - Sosiaali- ja terveysministeriä, Helsinki 2001
Kari Viitapohja 2.4.2010, 30.8.2010
