Sosiaalihuoltolaki
annettu Helsingissä 17. päivänä syyskuuta 1982
Sosiaalihuoltolaki koskee sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia ja niihin liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä.Sosiaalihuoltolaissa määrätään, että sosiaalihuoltoon kuuluvista tehtävistä huolehtii joko yhden tai useamman kunnan yhteinen sosiaalilautakunta. Lisäksi siinä määrätään kunnan sosiaalihuollon velvollisuudet, joita ovat sosiaalipalvelujen järjestäminen, toimeentulotuen antaminen kunnassa olevalle henkilölle, sosiaaliavustusten suorittaminen asukkaille, ohjauksen ja neuvonnan järjestäminen sosiaalihuollon ja muun sosiaaliturvan etuuksista ja niiden hyväksikäyttämisestä, samoista asioista tiedottaminen ja alan koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestäminen. Tämän ohella kunta on alueellaan velvollinen toimimaan sosiaalisten olojen kehittämiseksi ja epäkohtien poistamiseksi.
Sosiaalipalvelut
Sosiaalihuoltolaissa on erikseen määritelty sosiaalipalveluiksi sosiaalityö, kasvatus- ja perheneuvonta, kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshuolto, perhehoito, omaishoidon tuki sekä vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta. Lisäksi laki määrää kunnan huolehtimaan lasten ja nuorten huollosta, lasten päivähoidosta, kehitysvammaisten erityishuollosta ja vammaispalveluista, ottolapsineuvonnasta ja isyyden selvittämisestä ja vahvistamisesta sekä elatusavun turvaamiseen kuuluvista toimenpiteistä ja päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta sekä muista sosiaalipalveluista sen mukaan kun niistä on erikseen säädetty.Toimeentulotuesta laki sanoo, että sitä on oikeutettu saamaan henkilö, joka on tuen tarpeessa eikä voi saada tarpeen mukaista toimeentuloa ansiotyöllä tai yrittäjätoiminnalla tai muulla tavoin. Toimeentulotukea voidaan myöntää myös ennaltaehkäisevästi.
Toimeentulotuen yleiset perusteet vahvistaa valtioneuvosto.
Toimeentulotuki voidaan tietyin edellytyksin periä saajaltaan takaisin.
Sosiaalihuollon toteuttamisesta laki määrää, että huoltoa on toteutettava sellaisin muodoin, jotka mahdollistavat itsenäisen asumisen sekä luovat edellytykset toimia omatoimisesti päivittäisessä elämässä. Erityistä huomiota määrätään kiinnitettäväksi asiakkaan toivomuksiin ja hänen osallistumisekseen huollon suunnitteluun. Lisäksi määrätään viranhaltijan ja sosiaalilautakunnan oikeudesta saada huollon kannalta tärkeitä tietoja sekä sosiaalityöntekijän oikeudesta päästä huoltotietojen saamiseksi yksityiseen asuntoon tai muuhun olinpaikkaan. Edellytyksenä viimemainitulle menettelylle on, että sosiaalihuollon tarpeessa olevan henkilön etu terveyden, kehityksen tai turvallisuuden vakavan vaarantumisen vuoksi sitä välttämättä vaatii ja asiasta on joko sosiaalijohtajan tai sosiaalisihteerin päätös.
Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada tieto sellaisesta viranhaltijan ja sosiaalilautakunnan hallussa olevasta asiakirjasta ja muusta aineistosta, jolla on merkitystä häntä koskevassa asiassa.
Asiakkaalle päätöksestä riittävät tiedot muutoksenhakua varten
Sosiaalihuoltolaissa on myös määräyksiä valitus- ja muusta muutoksenhakumenettelystä sosiaalihuollossa. Niiden pääajatuksena on, että asiakas saa aina päätöksestä riittävät tiedot hakeakseen päätökseen muutosta. Edelleen laissa on joukko määräyksiä, joilla säädetään valtion ja kuntien keskinäisestä suhteesta, yksityisistä sosiaalipalvelulaitoksista ja virkamiesten ja luottamushenkilöiden vaitiolovelvollisuudesta.Yksityisiä sosiaalipalvelujen tuottajia valvoo lääninhallitus. Vaitiolovelvollisuuden keskeinen sisältö on, että sosiaalihuollon asiakkaan salaisuutta ei saa ilmaista ilman asiakkaan suostumusta.
Sosiaalihuoltolakia on täsmennetty sosiaalihuoltoasetuksella, jossa palvelujen antamisen periaatteita on joidenkin palvelujen sisältöä on kuvailtu tarkemmin kuin laissa. Valtioneuvoston päätöksessä toimeentulotuen myöntämisen yleisistä perusteista on määrätty, että toimeentulotuki koostuu perusosasta ja muista tarpeellisen suuruisina huomioonotettavista menoista. Muina menoina mainitaan mm. asumis- ja terveydenhoitomenot, työmatka- ja päivähoitokulut, tv:n lupamaksu, sanomalehden tilausmaksu, puhelimen käyttömenot sekä henkilön tai perheen erityisistä olosuhteista johtuvat menot. Lisäksi päätöksessä on lueteltu joukko vähäpätöisiä tuloja, joita ei tule ottaa huomioon, kun tuen myöntämisen tarvetta arvioidaan.
Vuoden 2002 lakimuutos tähtäsi vammaisten työllistymisedellytysten parantamiseen
Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta lisättiin lakiin 1.2.2002. Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta käsittää työhön sijoittumista edistävien erityisten tukitoimenpiteiden järjestämisen jos henkilöllä on vaikeuksia työllistyä pelkästään työvoimapalvelujen tai työvoimapoliittisten toimenpiteiden avulla. Suojatyö kuuluu osana kunnan työllistämistä tukevaan toimintaan. Työtoiminnalla tarkoitetaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja sitä edistävää toimintaa.Samalla kansaneläkelakiin tehtiin muutos, jolla parannettiin työkyvyttömyyseläkkeen lepäämään jättämistä koskevan säännöstön toimivuutta.
Ammatillisen kuntoutuksen varmistamiseksi nuorelle maksettavan kuntoutusrahan maksukautta pidennettiin kuntoutusrahalain muutoksella 20 vuoden ikään saakka. Näin vajaakuntoisen nuoren henkilön ensisijaiseksi toimeentuloturvaksi muodostui eläkkeen sijasta kuntoutusraha riittävän pitkäkestoisesti niin, että sinä aikana voidaan turvata nuorelle tarpeellinen koulutus ja kuntoutus.
Sairausvakuutuslakia muutettiin siten, että kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä saava vammainen tai vajaakuntoinen työntekijä voi saada sairauspäivärahaa.
Aiemmin sosiaalihuoltolaissa säädetystä omaishoidon tuesta säädettiin omalla lailla v. 2005 (voimaan 2006).
Laitosasukkaille oikeus valita uusi kotikunta
Kotikunta- ja sosiaalihuoltolaki muuttuivat 1.1.2011 siten, että pitkäaikaissairaanhoidossa olevat vammaiset ja vanhukset saivat paremman oikeuden valita kotikuntansa, kun aiemmin ympärivuorokautinen pitkäaikaishoito oli valinnan este. Heidi Heiskasen julkaisemalla Kuntaliiton verkkosivullla (2011) kerrottiin, että udeksi kotikunnakseen voi valita sen kunnan, jonka alueella olevassa toimintayksikössä tai asunnossa asuu. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää, että hoidon tai asumisen arvioidaan kestävän tai se on kestänyt yli vuoden. Kotikunta muuttuu muuttoilmoituksen saapumispäivästä. Sosiaalihuoltolain 42 a §:n mukaan palvelujen järjestämisvastuu siirtyy muuttopäivästä alkaen uudelle kotikunnalle.Uudistushanke vireillä
Avovammaliiton verkkosivulla (2011) kerrottiin, että Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmä oli määritellyt uudistamista ohjaavat periaatteet ja linjaukset. Työryhmä esitti, että uusi sosiaalihuoltolaki säädettäisiin kattavana yleislakina. Siinä säädettäisiin mm. sosiaalisten olojen ja osallisuuden edistämisestä, sosiaalihuollon saatavuudesta, ennaltaehkäisevistä toimista, sosiaalipalveluista ja niiden määrittelystä sekä sosiaalihuollon toteuttamiseen liittyvästä menettelystä ja asiakkaan oikeusturvasta.Lakien suuren määrän ja niiden keskinäisten riippuvuussuhteiden vuoksi työryhmä esitti, että lainsäädännön uudistaminen toteutettisiin kolmena toisiaan täydentävänä kokonaisuutena: ensimmäisenä kokonaisuutena valmisteltaisiin uusi sosiaalihuoltolaki, toisena kokonaisuutena tarkistettaisii sosiaalihuoltoa ohjaavien erityislakien sisältö myöhemmin esitettävän lainsäädäntöohjelman mukaisesti ja kolmantena kokonaisuutena tarkistettaisiin sosiaalihuollon rajapintojen sääntely (STM 2010).
Hyvinvointipalvelu-kokeilu
Harri Junttila (Mediuutiset 2011) kirjoitti, että toistakymmentä suomalaista kuntaa tai kuntayhtymää kokeilee sosiaalihuollon ja terveydenhoidon yhdistämistä seuraavien neljän vuoden aikana. Kokeilun mainitiin perustuvan peruspalveluministeri Paula Risikon toissa esittelemään malliin, jossa sosiaali- ja terveysalueet tuottaisivat tarvittavat hyvinvointipalvelut. Tarkoitus oli selvittää voidaanko näin parantaa palvelujen sukuvuutta.Lisätietoa:
Aivovammaliitto ry - Sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen ensimmäinen vaihe 31.12.2010
Arajärvi P. & Särkelä R: Leipää ja lämpöä. Näkökulmia sosiaaliturvan uudistamiseksi - Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, Helsinki 2008
Espoon kaupunki: Ikäraja sosiaalihuoltolain mukaiseen palvelutarpeenarviointiin laski
Heikkilä M. & Vähätalo K. (toim.): Huono-osaisuus ja hyvinvointivaltion muutos. Gaudeamus 1994
Helne T:Syrjäytymisen yhteiskunta - Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Helsinki 2002
Hiilamo H: Tavoitteena kannustavampi toimeentulotuki: tutkimus toimeentulotuen lakimuutoksista. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Helsinki 2004
Hirvilammi T. & Laatu M. (toim.): Toinen Vääryyskirja. Lähikuvia sosiaalisista epäkohdista. Kelan tutkimusosasto, Vammalan kirjapaino oy, Vammala 2008
Huono-osaisuuden kasautuminen ja pitkittyminen Suomessa 1970–2000 - Kainulainen S. - Yhteiskuntapolitiikka 71, 2006:4
Häkkinen A & Pulma P. & Tervonen M. Vieraat kulkijat – tutut talot. Näkökulmia etnisyyden ja köyhyyden historiaan Suomessa. Suomalaisen kirjallisuuden seura, historiallinen arkisto 120. Hakapaino 2005
Hämäläinen M: Asunnottomana yhteiskunnassa: Helsinkiläisten ja Jyväskyläläisten näkemyksiä asioinnista viranomaisten kanssa. Jyväskylän yliopisto 2003
Jaakkola, Jouko ym.: Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva: Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan kirjallisuus, Sarja Sosiaalipolitiikka - Sosiaaliturvan keskusliitto, 1994
Julkunen I: Jatkuva tilapäisyys: pitkäaikainen toimeentulotuki Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia, Helsingin kaupunki 1994
Karjalainen J. & Saranpää U: Havaintoja huono-osaisuudesta. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, raportteja 266. Gummerus, Saarijärvi 2002
Kautto M. (toim.): Suomalaisten hyvinvointi 2006. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Gummerus, Vaajakoski 2006
Kosunen V: Paljonko on riittävästi? : vähimmäisetuuksien riittävyyden arviointia kulutuksen näkökulmasta. Raportteja, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Gummerus, Helsinki 1999
Kunnat.net: Kotikunta- ja sosiaalihuoltolain muutokset vuoden 2011 alusta - Julkaissut: Heidi Heiskanen 10.01.2011
Kuure T: Marginaalin politiikkaa: marginaalista murtautumisen vaihtoehtoiset strategiat. Tampereen yliopisto, Tampere 1996
Köyhyys Suomessa. Tietoisku suomalaisesta köyhyydestä - Moisio P. - Dialogi (2007):1. 35–37 s.
Lahtinen I. (toim.): Perustulo: kansalaisen palkka. Hanki ja jää, Helsinki 1992
Moisio P.,Karvonen S., Simpura J., Heikkilä M. (toim.): Suomalaisten hyvinvointi 2008 - Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Helsinki 2008
Murto L: Asunnottomien alkoholistien elinolosuhteet ja elämäntapa sekä yhteiskunnan toimenpiteet. Alkoholitutkimussäätiö 1978
Rauhala U: Huono-osaisen muotokuva - Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 7:1988
Rostila I:Keskustelu sosiaaliluukulla: sosiaalityön arki sosiaalitoimiston toimeentulotukikeskusteluissa. Acta Universitatis Tamperensis. Tampereen yliopisto. Vammalan kirjapaino, Vammala 1997
Saari J. (toim.): Köyhyyspolitiikka. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2005
Sillanaukee, Päivi ym: Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti - Sosiaali- ja terveysministeriö 3.6. 2010
Siltaniemi A., Perälahti A., Eronen A., Särkelä R. & Londèn P: Kansalaisbarometri 2009. Suomalaisten arviointia hyvinvoinnista, palveluista ja Paras-uudistuksesta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2009
Sosiaalihuolto ja terveydenhoito yhdistyvät hyvinvointipalveluiksi - Harri Junttila - Mediuutiset 7.1.2011
Sosiaalihuolto Suomessa - 28 s. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2006:11
Soininvaara O: Hahmotelma perustulomallista. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 1994
Suomen Lääkärilehti - Finlands Läkartidning - Jättääkö uudistuva sosiaalihuoltolaki heikoimmat ilman riittävää terveydenhuoltoa? - Robert Paul, kommentti 15.11.2010
Suomen sähköinen säädoskokoelma
STM - Sosiaalihuollon toteuttamisen perustaksi uusi sosiaalihuoltolaki. Tiedote 186/2010
Särkelä, Mona: Voiko huono-osainen olla osallinen? Tarkastelussa päihteidenkäyttäjien, toimeentulotuen saajien, vankien ja asunnottomien osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus - Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto 2009
Törmä S. & Huotari K: Sateisten teiden kulkijoita: huono-osaisimmat ja moniongelmaisimmat päihteidenkäyttäjät avun tarvitsijoina ja asiakkaina. Helsingin diakonissalaitoksen julkaisuja 1/2005. Helsingin diakonissalaitos, Helsinki 2005
Uljas, Päivi: Taistelu sosiaaliturvasta : ammattiyhdistysväen toiminta sosiaaliturvan puolesta 1957-1963. Like Kustannus oy, 2005
Valokivi H: Kansalainen asiakkaana: tutkimus vanhusten ja lainrikkojien osallisuudesta, oikeuksista ja velvollisuuksista. Tampereen yliopisto 2008
van Aerschot: Köyhät ja laki: toimeentulotukilainsäädännön kehitys oikeudellistumisprosessien valossa. Suomalainen lakimiesyhdistys, Helsinki 1996
Valvira: Sosiaali- ja terveysalan lupa ja valvontavirasto - Sosiaalihuolto
A.N. 7.2.2004
Kari Viitapohja 25.12.2005, 26.1.2011