Kehitysvammalaki
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta annettiin 23 päivänä kesäkuuta 1977. Laissa säädetään erityishuollon antamisesta henkilöille, joiden kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluita.Erityishuollon tarkoituksena on edistää kehitysvammaisen suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa opetus, hoito ja muu huolenpito.
Lain yleisissä säädöksissä luetellaan erityishuoltoon kuuluvia palveluja, määrätään lain toteutumisen valvonnasta ja ohjauksesta sekä kuntien velvollisuudesta huolehtia siitä, että kehitysvammaiset saavat tarvitsemansa erityishuollon. Lisäksi yleissäädöksissä määrätään maa jaettavaksi erityishuoltopiireihin, joihin kaikkien kuntien on pakko kuulua. Edelleen yleissäädöksissä määrätään erityishuoltopiirien toimintatavoista ja valtion sekä yksityisten erityishuollon toimintayksikköjen yleispuitteista.
Erityishuollon palveluja ovat:
1) tutkimus, joka käsittää erityishuollon yksilöllisen suunnittelun ja toteuttamisen edellyttämät lääketieteelliset, psykologiset ja sosiaaliset selvitykset sekä soveltuvuuskokeet;
2) terveydenhuolto;
3) tarpeellinen ohjaus, kuntoutus sekä toiminnallinen valmennus; (30.12.1996/1369)
4) työtoiminnan ja asumisen järjestäminen sekä muu vastaava yhteiskunnallista sopeutumista edistävä toiminta; (13.1.1984/26)
5) henkilökohtaisten apuneuvojen ja apuvälineiden järjestäminen;
6) yksilöllinen hoito ja muu huolenpito;
7) henkilön aviopuolison, vanhempien ja muiden perheenjäsenten, muun huoltajan tai hänelle muuten läheisen henkilön ohjaus ja neuvonta;
8) tiedotustoiminnan harjoittaminen erityishuoltopalveluksista;
9) kehityshäiriöiden ehkäisy; sekä
10) muu vastaava erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellinen toiminta.
Erityishuoltopiirejä koskevat hallinnolliset säädökset määräävät piirien organisaatioiksi kuntayhtymät, joita johtavat kuntien edustajista koostuvat yhtymäkokoukset. Hallinnon hoito annetaan hallituksille. Lisäksi määrätään, että jokaisella erityishuoltopiirillä tulee olla ohjesääntö.
Erityishuollon järjestämistä koskevissa säädöksissä määrätään erityishuoltoon hakeutumisesta, tahdonvastaisten toimenpiteiden toteuttamisesta ja erityishuollon johtoryhmän asemasta yksilöllisten huoltopäätösten ratkaisijana.
Lisäksi laissa on säädöksiä erityishuollon maksuista, erinäisistä korvauksista, valtion ja kuntien maksuosuuksista, koulutus- ja tutkimustoiminnasta, joistakin poikkeusmenettelyistä ja erinäisiä lisäsäädöksiä mm. henkilökunnan vaitiolovelvollisuudesta ja valitusoikeudesta.
Kehitysvammalainsäädäntöä on vaadittu ajanmukaistettavaksi jo pitkään. Vaatimuksissa on toivottu kehitysvammaisten oikeuksien kohentamista.
Alkuperäinen laki kehitysvammaisten erityishuollosta
Suomen sähköinen säädoskokoelma
A.N. 7.2.2004, 16.10.2004