Kansanterveyslaki
Kansanterveyslaissa määrätään kunnan tehtävistä kansanterveystyön järjestämiseksi.Kansanterveystyöllä tarkoitetaan laissa yksilöön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvaa terveydenhoitoa ja yksilön sairaanhoitoa sekä niihin liittyvää toimintaa, jonka tarkoituksena on väestön terveydentilan ylläpitäminen ja edistäminen.
Laissa säädetään kunnan tehtäviksi
- ylläpitää terveysneuvontaa ja järjestää yleisiä terveystarkastuksia,
- järjestää kunnan asukkaiden sairaanhoito sekä ensiavun antaminen kunnan alueella,
- huolehtia sairaankuljetuksista,
- ylläpitää hammashuoltoa,
- ylläpitää kouluterveydenhoitoa,
- ylläpitää kunnan alueen oppilaitosten opiskelijoiden terveydenhoitoa, ja
- tuottaa työterveyslain nojalla määrättyjä työterveyspalveluja.
Kunta on lisäksi velvollinen järjestämään poliisin tarvitsemaa lääkärin antamaa virka-apua ja huolehtia lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Laissa on edelleen merimiesten terveydenhuoltoa, sairaanhoitohenkilöstön koulutukseen, sairaansijojen ylläpitoon ja niille ottamiseen liittyviä säädöksiä. Laissa määriteltyjen palvelujen asiakasmaksut määräytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain perusteella.
Kansanterveystyötä läänin alueella ohjaa ja valvoo lääninhallitus. Kansanterveystyö kunnassa voi olla järjestetty joko kuntayhtymän tai oman terveyslautakunnan huolehtimana.
Vuonna 1972 annettua kansanterveyslakia täydentää asetus, jossa kansanterveystyön tehtäviä ja muita järjestelyjä on täsmennetty.
Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa (57/97) kerrottiin, että Suomen kansanterveystyön kehittämisessä lähdettiin perustason toimintojen laajentamisesta ja parantamisesta, luotiin terveyskeskusjärjestelmä, johon sulautuivat äitiys- ja lastenneuvolatyö, kouluterveydenhuolto, laajennettu kunnanlääkärin työ, vuodeosastohoito, hammashuolto, sairaankuljetus, kuntoutus ja osittain työterveyshuolto. Kansanterveystyön hallinto ja rahoitus muuttuivat. Toiminnan suunnittelu tuli pitkäjänteiseksi.
STM:n tiedotteessa mainittiin edelleen, että lain voimassaolon alkuvuosina korostuivat palvelujen voimakas laajentaminen henkilöstölisäyksineen ja toimitilojen rakentaminen. Henkilöstöä oli v. 1997 alkutilanteeseen verrattuna nelinkertainen määrä, noin 45.000 työntekijää. Perustason lääkäreiden määrä oli viisinkertaistunut ja hammaslääkäreiden määrä kaksinkertaistunut.
STM:n nettisivulla (Sosiaali- ja terveysmenot kohderyhmittäin 13.02.2001) kerrottiin, että perusterveydenhuollon hoitokäyntejä kertyi v. 1998 asukasta kohti 4,934, hammashoidon käyntejä 0,961 ja hoitopäiviä 1,592.
Lääkäriliiton tiedotteen (2002) mukaan Suomessa oli 275 terveyskeskusta ja niissä oli 3.385 lääkärin virkaa v. 2002. Kaikkiaan lääkäreitä toimi koko maassa 15.077. Terveyskeskuslääkärien virkojen täyttöasteessa oli ennätyksellinen 11 %:n vajaus. Pohjois-Karjalan terveyskeskushammashuollon 28.03.2000 päivitetyllä kotisivulla kerrottiin, että terveyskeskushammaslääkäreiden virkoja oli 2.015 vuonna 1996.
Erikoissairaanhoitolaki
SUOMEN
HAMMASHUOLTO, Heikki Korhonen, Pohjois-Karjalan terveyskeskushammashuollon
kotisivu 28.03.2000
Kehitysvammaisten oikeusturva
LÄÄKÄRILIITTO
TIEDOTTAA, 12.11.2002: TERVEYSKESKUSTEN LÄÄKÄRIVAJE 11,3 PROSENTTIA
Sosiaali-
ja terveydenhuollon henkilökunta, Online-taulukko, STM 30.08.2000
Sosiaalimenot kohderyhmittäin,
Online-sivu, STM 13.02.2001
STM
tiedottaa 27.3.1997, tiedote 57/97 Kansanterveyslaki voimassa 25 vuotta 1.4.1997
Suomen sähköinen säädöskokoelma
Kehitysvammahuollon BBS 2.12.1997
A.N. 7.12.2002, 16.10.2004