Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista
Eduskunta sääti 3.8.1992 lain sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Siinä määrättiin, että kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan, mutta se saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen.
Maksuttomiksi sosiaalipalveluiksi määriteltiin sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalityö, kasvatus- ja perheneuvonta, erityishuoltolain mukainen kehitysvammahuolto yli 15-vuotiaiden osittaista ylläpitoa lukuun ottamatta, lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten huolto, osa vammaispalvelulain mukaisista palveluista, polikliininen päihdehuolto, eräät avioliittoon, isyyteen ja lapsen huoltoon liittyvät palvelut sekä henkilölle hänen sosiaalihuoltoaan koskevissa asioissa annetut asiakirjat.
Maksuttomiksi terveyspalveluiksi määriteltiin kansanterveyslain mukainen yleinen neuvonta ja hoitotarvikkeet, psykiatrinen avohoito, hengityshalvauspotilaalle annettava hoito ja ylläpito sekä hoitoon liittyvät kuljetukset, tartuntalain mukaiset rokotukset ja tutkimukset, alle 18-vuotiaalle henkilölle annettava hoito ja ylläpito siltä osin kuin hoitopäiviä kalenterivuodessa on kertynyt yli seitsemän sekä sarjassa annettava lääkinnällinen kuntoutus ja hyposensibilisaatio-, puhe- ja äänihäiriö-, säde- ja sytostaattihoito sekä muu vastaava hoito samoin kuin jatkuva dialyysihoito, erikoissairaanhoitolaissa tarkoitettuun lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluva neuvonta, kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittävä tutkimus sekä sopeutumisvalmennus ja kuntoutusohjaus, kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolain mukainen vammaisten apuvälinehuolto sekä lääkärin määräämä sairaankuljetusajoneuvolla tapahtuva sisään kirjoitetun potilaan kuljetus terveyskeskuksen tai sairaalan sairaansijalta toiseen hoitolaitokseen tai kotihoitoon.
Maksukatto
Kohtuuttoman korkeaksi nousevan maksurasituksen estämiseksi säädettiin asiakaskohtainen enimmäismäärä eli maksukatto. Maksukaton ylittymisen jälkeen ovat maksukattoon sisältyvät palvelut maksuttomia asianomaisen kalenterivuoden loppuun. Laitoshoidosta voidaan kuitenkin periä maksu palvelun käyttäjän ylläpidosta maksukaton ylittymisen jälkeenkin. Ylläpitomaksun suuruus määrättiin säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella.
Palvelun käyttäjältä perittyjen maksujen yhteismäärää laskettaessa määrättiin otetavaksi huomioon kalenterivuoden aikana perityt maksut terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkärinpalvelusta, yksilökohtaisesta fysioterapiasta, poliklinikkakäynnistä, päiväkirurgisesta hoidosta, sarjahoidosta, yö- ja päivähoidosta, kuntoutushoidosta sekä lyhytaikaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon laitoshoidosta. Alle 18-vuotiaan lapsen käyttämistä palveluista perityt maksut otetaan huomioon yhdessä hänen vanhempansa tai muun huoltajansa maksujen kanssa. Tällöin palvelut ovat maksuttomia kaikille henkilöille, joiden maksut otetaan yhdessä huomioon. Alle 18-vuotiaalta ei saa periä ylläpitomaksuakaan.
Maksukatto oli v. 2004 yhteensä 590 euroa.
Pitkäaikainen laitoshoito
Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu voi olla enintään 80 prosenttia hoidossa olevan tässä laissa tarkoitetuista kuukausituloista, jollei tässä laissa toisin säädetä. Vuoden 2003 lakimuutoksella säädettiin, että maksu voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 80 euroa.
Maksua ei saa periä pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksessa tai sairaalassa taikka sen toimintayksikössä olevalta alle 18-vuotiaalta siltä osin kuin hoitopäiviä on kalenterivuodessa kertynyt yli seitsemän.
Laitoshoidon maksua määrättäessä otetaan huomioon palkka- ja muut siihen verrattavat tulot.
Maksun perimättä jättäminen ja alentaminen
Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista (11 § 13.3.2003/221).
Maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen. Myös muita sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä.
Lisäksi
laissa on määrätty kunnallisista lasten päivähoitomaksuista, ostopalvelujen
käyttämisestä palvelusetelillä, viranomaisten tiedoksisaantioikeudesta,
muutoksenhausta, viivästyskorosta, ulosotosta, erikoissairaanhoidon
erikoismaksuluokista, työterveyshuollon maksuista ja eräistä muista
yksityiskohdista, kuten omaishoitajan lakisääteiseen vapaaseen liittyvistä
palveluista, joiden osalta lakia muutettiin v. 2004. Muutoksen mukaan omaishoitajan
lakisääteisen vapaan aikana hoidettavalle annettavista palveluista peritään
hoidettavalta tuloista riippumaton, vuorokausikohtainen tasamaksu. Maksu on
enintään 9 euroa vuorokaudelta. Vuoden 2005 omaishoidon
tukilaissa 9 euron maksu ulotettiin koskemaan myös silloin kunta
järjestää vapaata palvelusetelin
avulla..
Lisätietoja:
Asiakasmaksulain
muutos omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana annettavien palvelujen
maksuista - Kuntaliiton yleiskirje 22/80/2004, Eevaliisa Virnes/aha
27.9.2004
Kehitysvammaisten oikeusturva
Laki sosiaali-
ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3.8.1992/734 - Finlex
Suomalainen kuntoutusjärjestelmä
Vantaa - Maksukatto
Kari
Viitapohja 24.10.2004, 25.12.2005