 |
Sherborne-liikuntamenetelmä
Veronica Sherborne -liikuntamenetelmä eli SDM (Sherborne Developmental Movement) on harjoitusmenetelmä, jolla pyritään tukemaan kokonaisvaltaisesti lapsen, nuoren tai aikuisen kehitystä ja toimintaa. Motoristen taitojen lisäksi opitaan aistimusten käsittelyä ja yhdistelyä, ryhmässä toimimsen taitoja, aktiivisuuden säätelyä, rauhoittumista ja rentoutumista.Menetelmä sopii leikki- ja ala-asteikäisille aloitusohjelmaksi, vanhemmille lapsille ja nuorille leikinomaiseksi perustaitojen harjoitukseksi ja kontakti- ja yhteistyöharjoitukseksi. Tekeminen tuottaa onnistumisen kokemuksia. Toiminta tapahtuu turvallisessa ilmapiirissä ilman kilpailua tai vertailua muiden suorituksiin. Juha-Pekka Tolonen (2005) kirjoitti, että SDM -metodissa harjoitellaan oman kehon sijaintia suhteessa muihin ja samalla erilaisia käsitteitä, kuten ylhäällä, alhaalla, edessä, takana, sivulla ja vieressä. Yleistä tilan hallintaa harjoitellaan liikkumalla tietyllä tavalla määrättyyn suuntaan huoneessa. Tutussa ympäristössä harjoitellaan asioita, joilla toivotaan olevan sirtovaikutusta erilaisiin oppimistilanteisiin. Tolonen referoi Sherbornea (1994), jonka mukaan SDM-metodissa ohjaajan on oltava tietoinen siitä, mitkä kehonosat liikkuvat ja mihin suuntiin. Sherbornen mielestä kaikkein tärkeintä on se, miten keho liikkuu. Havainnoiminenkin on menetelmässä tärkeää. Ihmisen keho voi liikkua monella tavalla. Liike voi muodostua perättäisistä osioista, jolloin kehon osat liikkuvat tietyssä järjestyksessä seuraten toinen toistaan. Jokaiseen liikuntatuntiin pitää sisältyä aineksia kehon tiedostamisesta, tilan tiedostamisesta, parityöskentelystä ja ryhmätyöskentelystä. Tunnin voi aloittaa yksilöllisillä toiminnoilla ja päättää toimintoihin, joihin koko ryhmä mahdollisuuksien mukaan osallistuu. Kaisu Laasonen (2006 ) kirjoitti, että SDM perustuu Rudolf Labanin (1879-1958) liikeanalyysiteoriaan.
SDM-kursseja
SKLU:n nettisivulla (2009) kerrottiin, että keskeiset aloitusteemat ovat kehonhahmotus, tilanhahmotus, liikkeen rytmin ja tarkoituksenmukaisen voimankäytön oppiminen, toimiminen parin ja ryhmän kanssa erilaisissa rooleissa sekä rauhoittuminen ja rentoutuminen. Menetelmää voi opetella kaksipäivisillä perus- ja jatkokursseilla. Peruskurssilla saa valmiudet ryhmän toiminnan aloittamiseen ja menetelmän käyttöön omassa työssä. Jatkokurssilla syvennetään tietoa menetelmästä ja sen soveltamisesta erilaisille ryhmille sekä perehdytään harjoitusten vaikeustason muunteluun. Molemmilla kursseilla on teoriaopetusta ja käytännön harjoituksia.SKLU ilmoitti järjestävänsä kursseja eri puolilla maata yhteistyössä mm. oppilaitosten, kesäyliopistojen ja järjestöjen kanssa sekä tilauskursseja kaupungeille, kunnille ja muille työnantajille. Sittemmin Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU on ottanut kurssit omakseen.
Kenguru-ryhmä
Risto Seppänen (2000) kirjoitti Lohipadon koulun esiasteen oppilaiden nimenneen Sherborne–liikuntatuokion Kenguru-ryhmäksi.Kenguru-ryhmä kokoontui kaksi kertaa viikossa. Aluksi tuokio kesti vain 10 minuuttia, sittemmin 30-40 minuuttia. Liikuntatila on pieni aula. Tuokiolla oli oma teemansa ja jokaisella harjoitteella perusteensa, johon sillä pyrittiin. Tuokion lopussa oppilaat kertoivat mielipiteensä. Toimintaa havainnoitiin jatkuvasti, sillä seuraava tuokio suunniteltiin edellisen pohjalta. Yksi aikuisista kirjasi havainnot ja niistä keskusteltiin tuokion jälkeen. Seppänen totesi, että "oikeaa ja väärää suoritusta ei ole, lapsen vahvuuksien löytäminen ja kehityksen tukeminen ovat tärkeimpiä tehtäviä Kenguru-ryhmässä."
Sherborne UK -järjestön verkkosivun (2010) mukaan Veronica Sherborne (1922-1990) oli liikunnan ja tanssin opettaja sekä fysioterapeutti. Hän kirjoitti useita kirjoja ja kävi opettamassa Britannian kisäksi Norjassa, Ruotsissa, Kanadassa, Australiassa ja Puolassa sekä Suomessa, Virossa ja Belgiassa.
Lisätietoja:
Cyndi Hill: Communication through Movement: Sherborne developmental Movement towards a broadening perspective - Sunfield Publications 2006
Haijanen, Paula; Virolainen, Hannamaija; Kivimäki, Hanna-Leena: Sherborne Developmental Movement -menetelmä lapsen kehityksen tueksi: Esite iloisesta liikuntamenetelmästä - Opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu 2009
Lepola, H-M: Liikkumallako apua tarkkaavaisuuteen? Tapaustutkimus tarkkaavaisuushäiriöisille lapsille suunnatusta liikuntakerhosta - Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2004
Järjestöjen ja palvelujen tuottajien linkkisivu
Sherborne International
Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu ry. (SKLU)
Kognitiivis-motorisen Interventio-ohjelman Yhdistelmäkokeilu Dysfasialuokassa - Juha-Pekka Tolonen - Tiedonpuu ry. Lehti 2/2005
Liikuntamenetelmänä Sherborne - ©Risto Seppänen 2000 - Lohipadon verkkosivu 2010
Marsden, E; Egerton; J, Moving with Research: Evidence Based Practice in Sherbourne Developmental Movement, Sunfield Publications, Stourbridge 2007
Rintala P, Ahonen T, Cantell M. & Nissinen A. (toim.): Liiku ja opi. Liikunnasta apua oppimisvaikeuksiin - Keuruu: Otavan kirjapaino 2005
Rudolf von Laban – Wikipedia
Satama Riikka ja Tikkanen Pirjo: Sijoitetun lapsen kehityksen tukeminen liikunnan avulla - liikuntaopas lastensuojelun tukea tarvitsevien lasten ohjaajille. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpää 2008
Sherborne, V: Lasten kokonaiskehitystä tukeva liikunta. Yleisopetus, erityisopetus ja esiopetus - (Suom. Valve M.), Helsinki: Hakapaino Oy 1997
Sherborne Veronica: Developmental Movement for Children, UK 2001
Sherborne Veronica: Lasten kokonaiskehitystä tukeva liikunta. Yleis-, erityis- ja esiopetus. Helsinki: Hakapaino 1994
Sherborne–menetelmä lasten liikunnassa - Kaisu Laasonen - Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus / Verkka-projekti 2006
Veronica Sherborne - Sherborne Association UK
Kari Viitapohja 23.2.2000, 26.11.2010