Kehitysvammahuollon tietopankki
 |
Wikipedia-tietosanakirjan (2005) mukaan psykologia tutkii ihmisten käyttäytymistä, kokemusta ja inhimillisen toiminnan säännänmukaisuuksia; mielen toimintaa, oppimista, tunteita, ihmissuhteiden toimintaa ja aistihavaintojen tulkintaa. Psykologia eroaa sosiologiasta, antropologiasta ja taloustieteistä siinä, että se keskittyy enemmän yksiläiden käyttäytymiseen kuin ryhmien toimintaan.
Psykologian osa-alueiksi mainittiin kehityspsykologia, kliininen psykologia, kognitiivinen psykologia, neuropsykologia, organisaatiopsykologia, persoonallisuuspsykologia, psykolingvistiikka, psykologian historia, sosiaalipsykologia, tyäpsykologia ja urheilupsykologia.
Psykonet-sivun (2005) mukaan psykologikoulutusta antoivat Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistojen psykologian laitokset sekä Psykologiska institutionen vid äbo Akademi. Suomen Psykologiliiton nettisivulla (2005) todettiin, että maassamme oli n. 5.000 psykologia, joista 4.000 ammatissa toimivia. Valtaosa heistä tyäskenteli kuntien ja valtion palveluksessa: mm. mielenterveystoimistoissa, terveyskeskuksissa, perheneuvoloissa, kouluissa tai tyävoimatoimistoissa.
Kehitysvamma-alan psykologit ovat selvittäneet asiakkaiden psyykkistä kykyrakennetta ja persoonallisuuteen liittyviä asioita, laatineet kuntoutussuunnitelmia ja toteuttaneet terapioita. Kongnitiivinen psykologia on ollut tärkeä suuntautumistapa 1980-luvulta lähtien. Siinä on selvitetty muistiin, oppimiseen, ajatteluun, havaitsemiseen, tarkkaavaisuuteen, luovuuteen ja ongelmanratkaisuun liittyvä toimintaa. Neuropsykologian merkitys on vähitellen lisääntynyt. Siinä on tutkittu aivovaurioiden ja psyykkisten toimintahäiriäiden yhteyksiä.
Christopher D. Green (1997) kirjoitti, että sanan psyyke otti käyttään nykyisessä merkityksessään kreikkalainen filosofi Heraclitus (540-480 eKr.).
C. George Boeree (2000) mainitsi, että Alexander Bain (1818-1903) kirjoitti vanhimmat tunnetut psykologian oppikirjat The Senses and the Intellect (1855) ja Emotions and the Will (1859) sekä perusti Mind-nimisen psykologisen lehden tammikuussa v. 1876.
Lifschitzin psykologian virtuaalimuseon sivulla (2005) kerrottiin, että Wilhelm Wundt (1832-1920) avasi ensimmäisen kokeellisen psykologian laboratorion Saksan Leipzigissa vuonna 1879. Hän keskittyi tutkimuksissaan ihmisen aistimusmaailman reaktioihin sekä huomiokykyyn, tunteisiin ja muistamiseen. Wundtin sanottiin olleen strukturalistisen psykologian edelläkävijäitä. Strukturalismi tutkii ajattelun rakenteita. Sen edustajia ovat olleet mm. lasten kehitystä tutkinut sveitsiläinen Jean Piaget (1896-1980) ja moraaliajattelun kehityksen tutkija Lawrence Kohlberg (1927-1987). Strukturalistisen ajattelun mukaan kognitiivinen kehitys etenee toisiaan seuraavina vaiheina, jotka ovat pohjimmiltaan biologisen kypsymisen tulosta.
Wundtin oppilaasta, älykkyystutkija J. McKeen Cattellista (1860-1944) tuli Pennsylvania yliopiston psykologian professori. v. 1888. Oppituoli oli ensimmäinen laatuaan.
Alunperin tsekkiläinen Sigmund Freud (1856-1939) esitteli näkemyksensä psykoanalyysista v. 1900. Arno Forsius kirjoitti (2000), että Freudin teorian mukaan ihminen syntyy puhtaana "se"-olentona (id) vietteineen, ilman hyviä tapoja ja järkeä. Eloon jääminen ihmisenä vaatii häntä kehittämään "minän" (ego), joka sovitellen etsii tasapainoa "sen" ja ympäräivän maailman välillä. Siinä "minän" on otettava huomioon myös "yliminän" (superego) vaatimukset, jotka kehittyvät kasvatuksen, opetuksen ja sosiaalisten normien kautta eräänlaiseksi omaksitunnoksi.
Ranskalainen Alfred Binet (1857-1911) julkaisi teoksensa The Experimental Study of Intelligence v. 1903. Hän toivoi, että hänen kehittämäänsä älykkyystestiä käytettäisiin varoen. Hän pelkäsi, että testi voisi johtaa siinä heikosti menestyvien lasten syrjintään, kuten sittemmin tapahtuikin (ks. kehitysvammahuollon historiaa). Binet kehitteli mentaalisen ortopedian teoriaa - tapaa, jolla vähäisen älykkyyden omaavia lapsia olisi voitu tehokkaasti opettaa. Tyä jäi kuitenkin kesken.
Nobel-palkittu venäläinen Ivan Pavlov (1849-1936) julkaisi tutkimuksensa ehdollistamisesta (Pavlovin koirakoe) v. 1906. Hanna Salovaara (1997) mainitsi, että Pavlov osoitti eläin kokeissaan, että jokin tietty, toimintaan normaalisti kuulumatonkin ärsyke voi saada aikaan refleksinomaisen reaktion. Ehdollinen ärsyke yhdistettiin ehdottomaan reaktioon oppimistilanteen toiston avulla, jolloin ehdollinen ärsyke riitti saamaan aikaan reaktion, jonka laukaisemiseen oli aiemmin tarvittu jokin ehdoton ärsyke. Ehdoton reaktion muuttui tälläin ehdolliseksi reaktioksi.
William McDougall (1871-1938) esitteli sosiaalipsykologian teoksessaan An Introduction to Social Psychology v. 1908. Kuopion yliopiston Sosiaalipsykologian ja sosiologian laitoksen nettisivulla (2005) kerrottiin, että tieteenala selvittää ihmisen yksilällisyyden sosiaalista ja vuorovaikutuksellista rakentumista sekä pohtii sitä kuinka yksilät, ryhmät ja yhteisät toiminnallaan muodostavat yhteiskunnan. Yksilän ja yhteiskunnan välistä yhteyttä korostavan näkökulman vuoksi vuorovaikutukseen, ryhmäjäsenyyteen ja identiteettiin liittyvät kysymykset ovat keskeisiä tutkimuskohteita.
Max Wertheimer (1880-1943) esitteli hahmopsykologian v. 1912 teoksessaan Luova ajattelu. Teoria korosti havaintojen ja elämysten kokonaisvaltaisuutta. Hahmopsykologian mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
John B. Watson (1878-1958) esitteli behaviorismin v. 1913. Koulukunnan tarkoituksena oli luoda kokeellisen luonnontieteeseen perustuva käyttäytymistä selittävä teoria. Ihmisen käyttäytymistä katsottiin voitavan ohjata ulkoisten ärsykkeiden välityksellä. Perimmiltään Pavlovin tutkimuksiin nojautuvaa teoriaa on sovellettu mm. harjaantumiskoulujen opetuksessa kun suotavia käyttäytymismalleja on systemaattisesti palkittu ja kielteisiä sammutettu.
Lisätietoja:
Etälukio - Psykologian
www-aineisto
Oppimiskäsityksiä / Klassinen ehdollistuminen
(c) 1997 Hanna Salovaara, Oulun Yliopisto
Avoin yliopisto -
Psykologian internet sanakirja
Psykologia-aiheisia
linkkejä, Kompleksi Ry
Psykologia - Makupalat, Hämeenlinnan
kaupunginkirjasto - Hämeenlinna City Library, Finland
Psykologia-lehti - Journal of the Finnish Psychological Society
Psykologia - Wikipedia, vapaa tietosanakirja
PSYKOLOGIAN
HISTORIA - KEHITYSPSYKOLOGIAN näköKULMIA VIIME VUOSIKYMMENILTä, Piirainen
Riitta, Oulu yliopisto, Sampo 1999
Psykonet - Psykologian yliopistoverkosto
Sigmund Freud (1856-1939)
- psykoanalyysin luoja ja kehittäjä, Arno Forsius, Ihmisiä lääketieteen
historiassa, 2000, julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2001: 5: 581
Sosiaalipsykologia - Kuopion yliopiston Sosiaalipsykologian ja sosiologian laitos
Suomen Psykologiliitto
Tieteen linkkitalo: Psykologia
American Journal
of Psychology
APA Monitor
Behavioral
& Brain Sciences
Behavioral
psychology journal homepage
Classics in the History of Psychology
Gestalt Theory : The MAX WERTHEIMER
"Heraclitus' Theory of the
Psyche" by Christopher D. Green, York University, Toronto 1996
History
of Psychology | Resource Guides | Pius XII Memorial Library | Saint Louis
University
Human Intelligence: James McKeen Cattell
Human Intelligence: Wilhelm Wundt
Human Intelligence: William McDougall
IUPsyS - International Union of
Psychological Science
Ivan
Pavlov – Biography ä 2005 The Nobel Foundation
John Broadus
Watson
Journal of
Constructivist Psychology
Journal of Counseling
& Development
Journal of Neurophysiology
Journal of Neuroscience
LAWRENCE
KOHLBERG ä 1999-2001 - The Psi Cafe
Neuropsychology Central
Psych Web by Russ Dewey
Psychology:
The Beginningsm, C. George Boeree, Shippensburg University of Pennsylvania 2000
Psychology World Wide Web Virtual Library
Sigmund Freud, George Boeree's Homepage
1997
The Jean Piaget Society
The Lifschitz Psychology
Museum, nettisivu 2005
Theory and Psychology
Kari Viitapohja 23.1.2005