Suomalainen kuntoutusjärjestelmä
Valtioneuvoston eduskunnalle antamissa kuntoutusselonteoissa on noudatettu jakoa ammatilliseen, kasvatuksellisen, sosiaaliseen ja
lääkinnälliseen kuntoutukseen. Niinpä peruskoulun erityisopetuskin on sisällytetty katsauksiin.
Kananeläkelaitoksen verkkosivulla todettiin (2004), että Kelalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää vajaakuntoisten ammatillista kuntoutusta, esimerkiksi koulutusta ja työkykyä ylläpitävää toimintaa sekä vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta. Kela järjesti myös harkinnanvaraista kuntoutusta, jota toteutettiin eduskunnan vuosittain myöntämän määrärahan mukaan. Harkinnanvaraisena kuntoutuksena järjestettiin etupäässä kuntoutuskursseja,
sopeutumisvalmennusta,
psykoterapiaa ja ammatillisesti syvennettyä lääketieteellistä kuntoutusta eli ASLAK®-kursseja. Kela maksoi kuntoutusajan toimeentuloturvana
kuntoutusrahaa.
Vuonna 2003 Kelan kuntoutuspalveluja sai 87.770 henkilöä. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi kuntoutusta sai 22.640 henkilöä. Kolme neljäsosaa koko maan psykoterapioista oli Kela rahoittamia. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi kuntoutuksessa oli 32.890 henkeä. ASLAK-kursseilla kävi 14.590 ihmistä. Psykoterapiaa sai kaikkiaan 10.310 henkilöä. Vajaakuntoisten ammatillisessa kuntoutuksessa TYK-toimintaan (työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus) osallistui 6.410 henkilöä. Vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa kuntoutuslaitosjakson kävi läpi 4.740 henkilöä.
Toimintaterapiaa sai 3.930 kuntoutujaa ja
fysioterapiaa 14.260.
Kuntoutusrahan saajista 72 % oli Kelan järjestämässä kuntoutuksessa. Muiden lakien perusteella kuntoutusrahaa saavista suurimman ryhmän muodostivat työterveyshuoltolain mukaisessa kuntoutuksessa olleet. Heille kuntoutusrahaa maksetaan pääosin kuntoremonttikurssien ajalta. Vuonna 2003 heitä oli 10.830.
Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivulla kerrottiin (2004), että sosiaali- ja terveydenhuollon kuntoutukseen kuuluu neuvonta, kuntoutustutkimus, erilaiset terapiat, kuntoutuslaitosjaksot, sopeutumisvalmennus,
kuntoutusohjaus ja
apuvälinepalvelut. Osasta kuntoutuspalveluja, kuten terapioista ja kuntoutuslaitosjaksoista, perittiin asiakkaalta pieni maksu. Vammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä vastasivat terveyskeskukset ja sairaalat. Palvelut voitiin myös ostaa yksityisiltä laitoksilta, ammatinharjoittajilta tai vammaisjärjestöiltä. Kuntoutustutkimusyksiköt ja apuvälineyksiköt toimivat keskussairaaloissa ja ne antoivat asiantuntija-apua koko sairaanhoitopiirin alueella.
Sosiaali- ja terveyspalveluihin hakeutui v. 2004 arviolta 60.000-80.000 päihdeongelmaista asiakasta. Noin 15 % heistä oli huumeiden käyttäjiä ja noin kolmannes alkoholin, lääkkeiden tai huumeiden sekakäyttäjiä. Kaksi kolmesta päihdeasiakkaasta kärsi kuitenkin pelkästään alkoholiriippuvuudesta. Vuonna 2000 kuntoutettiin n. 30.000 sotainvalidia, heidän puolisoitaan tai leskiään, ja n. 30.000 rintamaveteraania.
Stakes-tiedotteen mukaan (
Nro 1c/9.1.2004) vaikeavammaisten
kuljetuspalvelu on asiakasmäärältään suurin
vammaispalvelulain mukaisista palveluista. Palvelun piirissä oli vuonna 2002 lähes 74.000 asiakasta.
Henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakkaita oli vuonna 2002 hieman yli 3.500 ja vammaisten
tulkkipalvelujen asiakkaita noin 3.300. Vaikeavammaisten palveluasumisen piirissä oli lähes 2.350 henkeä.
Sosiaalihuoltolain mukaisen työsuhteisen toiminnan piirissä (entinen invalidien
suojatyö) oli1990-luvun lopussa yli 3.000 henkeä.
Kuntien toteutettavaksi tuli v. 2002 myös ensisijaisesti nuorille tarkoitettu
kuntouttava työtoiminta.
Työministeriön sivulla mainittiin (2004), että työvoimatoimiston kuntoutukseen liittyviä palveluja ovat tietopalvelu , ammatinvalinnanohjaus, työnvälitys ja työhönsijoittumisen neuvonta, työvoimakoulutus ja ryhmäpalvelut. Vuonna 2002 työvoimaan kuului n. 2.604.500 henkilöä, joista työssä olevia oli keskimäärin 2.354.300. Työllisyysaste oli 67,7 %. Työttömiä työnhakijoita oli 578.566, heistä vajaakuntoisia 85.600. Työhallinnon ammatinvalintapsykologeja oli n. 270. Asiakkaita heillä oli 5.750. Työvoimakoulutuksen aloitti 6.055 henkilöä. Työkunnon tutkimuksiin ja työ- ja koulutuskokeiluihin osallistui 14.871 henkeä. Kaikkiaan 68.230 oli päässyt aktiivitoimenpiteiden piiriin. Työpaikan löysi 40.291 henkilöä ja 5 sijoittui suojatyöhön.
Ammatillinen kuntoutus tuli ensisijaiseksi työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden v. 1999 voimaan tulleen lainmuutosten myötä. Työkyvyttömyyseläke voitiin myöntää alle 18-vuotiaalle vasta, kun hänen mahdollisuutensa ammatilliseen kuntoutukseen on selvitetty. Ammatillisen kuntoutuksen varmistamiseksi nuorelle maksettiin kuntoutusrahaa. Kuntoutusrahaa sai vuosina 1999-2001 runsaat 2.000 nuorta. Heistä suurimman ryhmän muodostavat
kehitysvammaiset. Vammaisuuden syinä olivat myös erilaiset epämuodostumat ja neurologiset sairaudet, mm.
CP-vamma.
Ammatillisen erityisopetuksen piirissä oli vuonna 2003 keskimäärin 12.301 opiskelijaa.
Vakuutuskuntoutuksen (VKK) verkkosivulla todettiin (2004), että ammatillista kuntoutusta järjestävät ja tukevat Suomessa useat eri tahot useiden eri lakien nojalla. Jos työkyvyttömyyden tai sen uhan aiheuttajana on työtapaturma, ammattitauti tai liikennevahinko, kuntoutusta tukee tapaturma- tai liikennevakuutusyhtiö. VKK avusti vakuutus- ja työeläkeyhtiöitä kuntoutusasioiden valmistelussa, hoitamisessa ja yhdenmukaistamisessa. VKK:lla ja vakuutusyhtiöillä ei ollut omia kuntoutus- ja oppilaitoksia, vaan kuntoutujat käyttivät yleisesti tarjolla olevia kuntoutuspalveluita.
Suomen Kuntoutus- ja Kehityssäätiö mainosti NeuroCity™ - menetelmää v. 2004. Sen lähtökohtana oli positiivisen käyttäytymisen ja edistymisen kirjaaminen sekä yksilöllisen elämänhallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen. Nuorta aktivoitiin tunnistamaan, kohtaamaan ja ratkaisemaan arkielämän tilanteita. Erityisnuorille annettiin ammatillista koulutusta, johon sisältyi elämänhallinnan opetusta.
Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus (2004) ilmoitti antavansa monipuolisia kuntoutuspalveluja hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämiseksi. Niitä käyttivät pääasiassa työikäiset asiakkaat. Keskus toteutti kuntoutuksen tutkimus- ja ohjauspalveluja, työelämän varhaiskuntoutusta ja työkykyä ylläpitävää
TYK-valmennusta. Kuntoutujat olivat pääasiassa hengityssairaita, uupuneita, syöpäsairaita, mielenterveysongelmaisia sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoja potevia. Asiakkaisiin kuului myös elämänuraansa etsiviä nuoria
Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön kuntoutus- ja kehittämiskeskus
Huvitus tiedotti (2004), että sen tarjoamia kuntoutuspalveluja olivat psykososiaalinen ja lastensuojelullinen kuntoutus, yksilöllinen kuntoutus ja sopeutumisvalmennus, sopeutumisvalmennuskurssit, lastenpsykiatrinen varhaiskuntoutus, aivovamman saaneen lapsen kokonaisvaltainen kuntoutusohjelma ja nuorten kuntoutus.
Valtioneuvoston kuntoutusselonteossa
(2002) todettiin, että kuntoutuksen kokonaismenot v. 2000 olivat n. 1,2 miljardia euroa. Neljäsosa rahoitettiin sosiaalihuollon puolelta ja viidesosa terveydenhuollosta. Kansaneläkelaitoksen kuntoutukseen kului menoista viidesosa. Kuntoutuksen kokonaismenoista noin 100 miljoonaa euroa käytettiin kuntoutusajan toimeentuloturvaan.
Menot jakautuivat kuntoutuksen järjestäjien ja rahoittajien kesken seuraavasti (milj. €):
|
Terveydenhuolto |
241,3 |
|
Sosiaalihuolto |
|
|
- vammaispalvelut |
143,0 |
|
- työ- ja toimintakeskukset |
105,6 |
|
- päihdekuntoutus |
38,7 |
|
Kansaneläkelaitos |
225,4 |
|
Tapaturmavakuutus |
20,7 |
|
Liikennevakuutus |
12,1 |
|
Valtion sotainvalidi- ja veteraanikuntoutus |
78,6 |
|
RAY-avustukset järjestöjen kuntoutuspalveluihin |
31,5 |
|
Peruskoulun erityisopetus |
121,1 |
|
Ammatillinen erityisopetus |
76,4 |
|
Työhallinto |
97,9 |
|
Yhteensä |
1.213,0 |
STM:n verkkosivulla (2010) todettiin, että kuntoutuksessa tarvitaan yleensä monen tahon yhteistyötä. Näin kunnissa piti olla asiakasyhteistyöryhmä, johon tulee kuulua ainakin sosiaalihuollon, terveydenhuollon, opetus- ja työvoimaviranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen edustajat. Yhteistyöryhmän tehtävä oli suunnittella ja seurata kuntoutusyhteistyön sujumista ja kuntoutuksen toteutumista. Sairastuneelle tai vammautuneelle henkilölle piti tehdä
kuntoutussuunnitelma häntä hoitavassa sairaalassa tai terveyskeskuksessa yhdessä kuntoutujan ja hänen omaistensa kanssa.
Lisätietoja:
Kuntoutus – Wikipedia
AMMATILLISEN KEHITTYMISEN PALVELUT 2002, TYÖVOIMAN KEHITTÄMINEN JA OHJAUS -TIIMI, Työministeriö
EDU - Tilastotietoa, Erityisopiskelijat 2000-2003
Invalidisäätiö
Jyväskylän näkövammaisten koulun kuntoutuspalvelut 2004
Kela - Kuntoutus
Kehitysvammaisten kuntoutus, Rauman kaupunki, sosiaalikeskus
Kiipula - Kuntoutuskeskus
Kuntoutus, HUS
Kuntoutus, Nettineuvo 2004
Kuntoutus, Reumaliitto
Kuntoutus - Turun yliopisto, verkkosivu 2004
Kuntoutus kannattaa! Työeläke.fi
Kuntoutus kasvatuksen ja opetuksen tukena, Vep
KUNTOUTUSJÄRJESTELMÄ
SUOMESSA, Sisko Partanen 9.9.2003, Arlainstituutti
Kuntoutussäätiö - Kuntoutus-lehti
Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö - Kuntoutus- ja kehittämiskeskus Huvitus, verkkosivu 2005
Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus 2004
NeuroCity, Suomen Kuntoutus- ja Kehityssäätiö 2004
Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris
Sosiaali- ja terveysministeriö | Kuntoutus
Sosiaalinen kuntoutus
päihdetyössä kannattaa, Arja Ruisniemi, Tiimi 5/2004 - A-klinikkasäätiö
Suomi.fi - Sairastaminen ja kuntoutus
Tampereen kaupunki - Terveyspalvelut - Kuntoutus ja terapia, nettisivu 2004
Työhallinto - Työvoimatoimiston ammatillisen kuntoutuksen palvelut
Vakuutuskuntoutus VKK r.y, nettisivu 2004
Valtioneuvoston
kuntoutusselonteko eduskunnalle 2002
Vammaispalvelut
lisääntyvät, palveluissa myös alueellisia eroja, Stakes-tiedotteet Nro
1/9.1.2004
Kari Viitapohja 17.10.2004, 11.11.2010
