 |
Kehitysvammahuollon historiaa
Noin 45.000 vuotta sitten neandertal-kaudella elänyt Shandar I on tiettävästi ensimmäinen ihmisolento, jolla oli suhteellisen varmasti kehitysvamma. Hänen tiedetään kuolleen n. 40-vuotiaana. Hautapaikalta löytyneistä luista ja esineistä on voitu päätellä, että hänestä pidettiin elinaikanaan hyvää huolta.Varhaisten luonnonkansojen keskuudessa kehitysvammaisuuden tai mielisairauden - niillä ei ollut eroa - uskottiin johtuvan yliluonnollisten henkien vaikutuksesta. Yleisimmät hoitokeinot olivat loitsut ja manaukset. Myös kuppaus ja reiän poraaminen pääkalloon kuuluivat poppamiesten menetelmiin. Muinaisessa Egyptissä sairauskäsitys ja hoidot olivat samanlaisia, epilepsiaa pidettiin pyhänä sairautena, koska sitä esiintyi faaraoillakin. Kreikkalainen, lääketieteen isäksi sanottu Hippokrates (460–377 eKr.) ei tiettävästi maininnut tylsämielisyydestä tai idiotismista, joskin hän tunsi mm. vesipäisyyden. Mielisairauden Hippokrates jakoi vimmaisuuteen (mania), masennukseen (melankolia) ja aivokuumeeseen (mikä saattoi osaltaan viitata myös kehitysvammaisuuteen). Hänen kehittämänsä humoraalipatologian mukaan sairaudet johtuivat kehon nesteiden tasapainohäiriöistä.
Hippokratesta myöhemmin elänyt Plutarkhos (noin 45-125) mainitsi teoksessaan Kuuluisien miesten elämänkertoja, että rikkailla kreikkalaisilla oli tapana hankkia narreikseen kääpiöitä ja vajaamielisiä. Myös Egyptin faraoiden hoveissa on kirjoitettu pidetyn vammaisia maskottihahmoja.
Aleksanteri Suuren velipuolen Philip II:n poika Philip III (Arrhidaeus) peri Makedonian kruunun v. 317 eKr. Hänelle asetettiin vajaamielisyyden ja epilepsian vuoksi useammankin kerran sijaishallitsija. Philip III:n vaimo Eurydice yritti saada vallan itselleen siinä kuitenkaan onnistumatta. Eurydice hirttäytyi sen jälkeen kun hänen miehensä oli teloitettu moninaisten valtataistelujen jälkeen. Philip III eli suurimman osan elämästään eristettynä ja lopulta vankeudessakin.
Pimeä keskiaika
Rooman valtiossa vammaisen lapsen eliminointia pidettiin isän velvollisuutena. Imperiumin kukistuttua sekasortoon joutuneessa Euroopassa koitti pimeä keskiaika (450-1000). Lapsikuolleisuus oli korkea ja yleinen hygienia heikko Vain kaikkein lievimmin kehitysvammaiset saattoivat selviytyä varhaislapsuudestaan hengissä. Vammautuneiden lasten murhaaminen oli tavallista, vaikka katolinen kirkko sen kielsikin. Islamilaisessa arabimaailmassa suhtautuminen pitkäaikaissairaisiin oli humaanimpaa.Pimeällä keskiajalla Länsi-Euroopassa luostarien yhteyteen ryhdyttiin perustamaan hoitopaikkoja, joissa mielenvikaiset sidottiin ja teljettiin koppeihin. Ruoskimisen uskottiin saavan hullut järkiinsä.
Bagdadiin perustettiin ensimmäinen mielisairaala 800-luvulla. Hoitomuotoina olivat yrteistä valmistetut lääkkeet ja kylvyt sekä musiikki. Rentoutumisen uskottiin auttavan parantumista. Potilaiden joukossa oli todennäköisesti myös kehitysvammaisia. Vanhimpana islamilaisena sairaalana on pidetty kalifi Al-Walidin v. 706 perustamaa Damaskoksen sairaalaa. Varsin varhainen sairaala oli myös prinssi Ziyadat Allah ensimmäisen perustama Al-Qayrawan sairaala Marokossa. Keskiajan islamilaiset sairaalat olivat hienosti rakennettuja ja niiden hoitokäytäntöjä luonnehdittiin asiallisiksi. Ne erosivat Rooman 300-luvun kristillisten seurakuntien sairaaloista, joissa varsinaisella sairaanhoidolla ei ollut merkittävää roolia.
Suomen alueella asui 800-luvulla korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia ihmisiä. Vanhojen saagojen mukaan muinaisen kuningas Kaukomielen hallitsema Kainuun valtakunta käsitti suurin piirtein Satakunnan, Pohjanmaan, Kainuun, Etelä-Lapin ja Pohjois-Ruotsin. Saamelaiset elelivät Lapissa. Laajalle levinneen Karjalan heimon pääasutusalue oli Laatokan lähellä sijaitsevan Käkisalmen tienoilla, suomalaiset (vakkasuomalaiset) taas olivat keskittyneet Karjaan ja Uudenkaupungin akselille. Myös Pirkanmaalla asuneista hämäläisistä löytyy mainintoja. Varsinaisia kaupunkeja ei ollut. Metsästys ja kalastus olivat keskeiset elinkeinot, vaikka myös karjanhoitoa ja maanviljelystä harjoitettiin. Sairaudet ymmärrettiin joko kanssaihmisten ja ympäristössä lymyilevien henkien pahanteoksi tai jumalien aiheuttamiksi. Ensin mainittuja vastaan saattoi kamppailla saunan, loitsujen ja yrttien avulla, viimeksi mainitut johtivat kuolemaan. Mielenvikaisuus tai kaatumatauti olivat seurausta pahan hengen tunkeutumisesta ihmisen sieluun.
Tanskan, Norjan ja Ruotsin sotaisten viikinkien piirissä oli tapana, että heikkokuntoiset lapset jätettiin heitteille.
Betlehemin hospitaali
Lontooseen perustettiin v. 1247 Betlehemin hospitaali. Se oli Englannin ensimmäinen heikkomielisten hoitolaitos. Se oli pitkään varsin pieni ja potilaat olivat enimmäkseen mielisairaita. Olosuhteita kuvailtiin kammottaviksi. Hulluksi tai idiootiksi katsottu henkilö saatettiin tuomita menettämään maansa kuninkaalle. Tätä varten järjestettiin inkvisitioita.Kalifi Al Mansur perusti Kairoon suuren sairaalan v. 1284, jossa annettiin hoitoa pääosin psykiatrisille potilaille. Siellä käytettiin samanlaisia hoitoja kuin Bagdadissa ja potilaille varattiin mahdollisuus mm. seksin harjoittamiseen. Henkilökuntaan kuului yli 20 lääkäriä ja hoitoa saatettiin antaa päivässä jopa 4000 potilaalle.
Ruotsin ensimmäinen mielisairaala perustettiin v. 1305 Uppsalaan.
Kehitysvammaisuus tai vajaamielisyys yhdistettiin pitkälle keskiaikaan mielisairauteen. 1300-luvulta tosin esiintyy jo mainintoja hullujen ja idioottien erilaisista hoitotarpeista. Kuuluisa lääkäri ja lääketieteen uudistaja Theophrastus Paracelsus uskoi vielä 1500-luvulla hulluuden (hulluista käytettiin usein nimitystä lunatics) johtuvan kuun vaikutuksesta, kun taas synnynnäiset vammat olivat seurausta elimistön omasta hairahtumisesta ja särkymisestä. Epilepsia puolestaan johtui elämän hengen kiehumisesta päässä.
Keskiaikaisessa lääketieteessä (1066-1450) epilepsiaa, mielenhäiriöitä ja muuta omalaatuisuutta yritettiin usein säikyttää pois potilaasta, jos nesteiden pumppaus kehosta ei auttanut. Varmaankaan hoito ei ollut omiaan helpottamaan epämuodostumista kärsivien ihmisten elämää, he kun saivat muutenkin pelätä sen ajan uskonnollisia käsityksiä, joiden mukaan riivaaja oli ottanut haltuunsa vammaisen sielun. Euroopassa koettiin vuosina 1347-1352 mustaksi surmaksi nimitetty ruttoepidemia, jota pidettiin Jumalan kostona syntiselle ihmiskunnalle. Noidiksi epäiltyjä ihmisiä - joukossa epileptikot, mielisairaat ja kehitysvammaiset - poltettiin rovioilla.
Renessanssikaudella (1400-1600) tietämys ihmisen kehosta lisääntyi ja se vaikutti ajan tiedemiehistä kellokoneiston tapaiselta apparaatilta, jossa sydän toimi pumppuna. Järjestelmää piti pystyssä elämän henki. Uskonto ja tiede alkoivat irtaantua toisistaan.
Englannin ja Ranskan kuningas Henry VI (1421-1471) oli aikalaistensa mielestä joko perinnöllisesti mielisairas tai vajaamielinen, mahdollisesti molempia. Hänen vaimonsa Margaretin (os. Anjou) väitettiin hallinneen tosiasiallisesti sotien repimää valtakuntaa. Henry VI menetti kruununsa ja eleli vangittuna suurimman osan 1460-luvusta Lontoon Towerissa.
Iivana Julman vajaamielisenä pidetty poika, Fjodor I, nousi Venäjän tsaariksi v. 1584. Hän hallitsi muodollisesti valtakuntaa vuoteen 1598, jolloin hän kuoli. Todellisuudessa valtaa käytti hänen setänsä Boris Godunov, joka toimi sijaishallitsijana ja sittemmin tsaarina.
Näytelmäkirjailijana tunnetun William Shakespearen (1564-1616) ystävä ja yhteistyökumppani narri Robert Armin (1568-1612) kertoi Englannin 1500-luvun narreista teoksessaan Foole Upon Foole v. 1605. Olli Alho siteerasi (Hulluuden puolustus, WSOY 1988) kirjaa mainiten mm. tylsämielisestä Blue Johnista, joka ei kyennyt edes pukeutumaan. Typerykset (flat foole) oli yksi kuudesta narrin perustyypistä.
Pariisiin rakennettiin vuosina 1633-1642 Bicêtren sotilassairaala, joka yhdistettiin v. 1656 yleissairaalaan. Se toimi orpokotina, mielisairaalana ja kehitysvammaisten hoitopaikkana. Désiré-Magloire Bourneville (1840-1909), joka kuvasi tuberoosiskleroosin v. 1880, järjesti sairaalassa 1900-luvun alussa suosittuja sunnuntaitapahtumia, joissa esiintyi kehitysvammaisia, raajarikkoja ja epileptikkoja.
1700- luvulla syntyivät Euroopan ensimmäiset yksinomaan vammaisille tarkoitetut koulut. Ne oli tarkoitettu alunperin kuuroille.
Itävallan keisarin sekä Unkarin ja Bohemian kuninkaan, Ferdinand I Karl Leopold Joseph Franz Marchlinin (1793-1875) kerrotaan sanoneen, että hallitseminen on helppoa, mutta nimen kirjoittaminen on vaikeaa. Hänellä oli suuri ja litteä kallo, epilepsia sekä vesipää, ja hän oli henkisesti jälkeen jäänyt. Hänen kasvonsa olivat epämuodostuneet ja hänellä oli Habsburg-suvun kuuluisa lerppuhuuli ja iso nenä. Hänen sisarensa prinsessa Marianna (1804-1858) oli vaikeammin kehitysvammainen, ja häntä pidettiin tavallisesti lukitussa huoneessa. Keisarin huvituksiin kuului kääriä itsensä paperiin ja kieriskellä lattioilla. Hän oli muodollisesti naimisissa Maria Anna Sardinialaisen kanssa ja häntä nimitettiin usein nukkehallitsijaksi, koska todellista valtaa käytti Klemens Wenzel von Metternich. Lempeämielisenä ihmisenä pidetty ja puutarhan hoidosta sekä musiikista kiinnostunut Ferdinand nousi keisariksi v. 1835. Hänet pakotettiin luopumaan kruunusta v. 1848. Sen jälkeen hänelle myönnettiin Reichstadtin herttuan arvonimi ja hän asui loppuelämänsä vaimonsa kanssa Hradschinin linnassa Prahassa, missä hän kuoli 82-vuotiaana. Viraltapannun hallitsijan tunnetuimmaksi lausahdukseksi jäi: Olen keisari ja tahdon taikinanyyttejä.
Ferdinandin isän, keisari Franz II:n (1768-1835) kerrotaan neuvoneen poikaansa kuolinvuoteellaan ettei tämä muuttaisi mitään valtakunnassa. Ferdinand oli kehittynyt lapsena hitaasti, mutta hän oli oppinut kuitenkin auttavasti lukemaan ja kirjoittamaan.
Franz Joseph Gall (1758-1828) keksi frenologian. Sen mukaan ihmisen luonteenpiirteet olivat nähtävissä kallon muodosta, koska aivojen kehitys määräsi kallon ominaisuudet. Frenologisia tutkimuksia tehtiin sen jälkeen erilaisissa laitoksissa ja kouluissa.
Betlehemin hospitaalissa paljastui v. 1831 eettinen hoitovirhe, kun yli-intendentti ja Lontoon frenologisen seuran puheenjohtaja E. Wright oli tavattu yöllisistä puuhista naispotilaiden kanssa. Wright kielsi kuulustelussa syyllisyytensä - ja katosi katosi saman tien. Englannissa annettiin vuosi sen jälkeen asetus (Madhouses Act), jossa säädettiin hoitopaikkojen tarkastustoiminnasta. Englannissa oli siihen aikaan useita kymmeniä yksityisiä hullujen taloja. Niiden lisäksi perustettiin työtaloja, mielisairaaloita ja muita laitoksia Englannin ja Walesin köyhäinhoitolain astuttua voimaan v. 1834.
Victor Hugo (1802-1885) julkaisi v. 1831 romaaninsa Notre Dame de Paris. Siinä kyttyräselkäinen ja muutenkin epämuotoinen kellonsoittaja Quasimodo kuvattiin herkäksi ja sankarilliseksi ihmiseksi.
Ensimmäiset kehitysvammalaitokset
Keisari Nikolai I (1796-1855) antoi 4.2.1840 asetuksen houruinhuoneiden perustamisesta Suomeen. Sen mukaan joka läänissä tuli olla mielisairaala, joissa tavan mukaan hoidettiin myös kehitysvammaiset. Jo seuraavana vuonna valmistuikin silloisen Helsingin kaupungin lähistöllä olevalle Lapinniemelle uusi hoitolaitos, Houruhuone Helsingin kaupungin tykönä eli kuuluisa Lapinlahden keskuslaitos. Pappien tekemän arvion mukaan maassamme oli siihen aikaan 3000 mielipuolta, jotka tarvitsivat laitoshoitoa.Vuonna 1840 Sveitsiin perustetussa maailman ehkä ensimmäisessä kehitysvammalaitoksessa hoitoa ja kuntoutusta annettiin kretiineille. Kretinismi, jonka syytä ei vielä tunnettu, oli siihen aikaan keskeinen kehitysvammaisuuden muoto. Laitoksen perustaja Johann Guggenbühl piti tärkeänä kärsivällistä opetusta ja ruokavaliota. USA:n ensimmäinen kehitysvammalaitos, Perkins Institution, perustettiin Bostoniin v. 1848.
Suomen ensimmäinen kehitysvammalaitos perustettiin v. 1890 Hämeenlinnan seudulle. Se oli nimeltään Perttulan tylsämielisten kasvatuslaitos. Sen perusti myöhemmin rotuhygienian kannattajina tunnetuksi tullut aviopari Edvin ja Emma Hedman. Sitä ennen oli hoitoa mahdollista saada vaivaistaloissa ja hospitaaleissa. Lisäksi oli 1700-luvulla syntynyt ruotuhoitojärjestelmä, jossa pitäjän talot jaettiin ruoduiksi ja kukin ruotu oli velvollinen elättämään tietyn määrän köyhiä, jotka kiersivät talosta taloon.
Suomen vanhin psykiatrinen sairaala oli Seilin hospitaali (1623-1962) Nauvossa. Se tunnettiin erityisen huonosta potilaiden kohtelusta. Niihin aikoihin koko sairaalalaitoksen tärkeä tehtävä olikin ottaa hoitoonsa ihmiset, joiden poikkeava ulkomuoto ja käyttäytyminen pelotti muita ihmisiä. Hospitaaleja eli Pyhän hengen huoneita oli Suomessa ryhdytty perustamaan 1300-luvun lopulla. Ne olivat sen verran heikossa maineessa, että myöhemmin piti perustaa hospitaalien asemesta lasaretteja ja kovasti vakuuttaa, että niillä ei ollut tekemistä hospitaalien kanssa. Seilissä hoidettiin 1600- ja 1700-luvuilla spitaalisia ja sittemmin mielisairaita ja heidän joukossaan myös kehitysvammaisia. Heikki Kotilainen kertoi kirjoituksessaan (Seilin saarella on surullinen historia, Helsingin Sanomat 21.8.2004), että saarelle sijoitettiin kaikkiaan 663 spitaalista, joista viimeinen kuoli v. 1785. Spitaalisilla oli viinanpoltto-oikeus, jota he myös ahkerasti käyttivät. Kirjoittaja arveli sanonnan täydessä seilissä periytyneen noilta ajoilta. Hän mainitsi myös saarelta löytyneen metallisen hatun. Hattuun oli laitettu jäitä ennen kuin se pantiin rauhattoman potilaan päähän.
Vuonna 1866 englantilainen lääkäri John Langdon Haydon Down (1828-1896) kuvasi ensimmäisenä mongoloidismin, joka tunnetaan nykyisin paremmin Downin oireyhtymänä. Se on levinnein kehitysvammaisuuden muoto maailmassa. Down työskenteli pitkään kehitysvammaisten parissa ja häntä pidettiin alan huippuammattilaisena. Hän perusti v. 1869 Teddingtoniin sukunsa hallinnassa100 vuotta toimineen kehitysvammaisten lasten opetuslaitoksen, Normansfieldin, missä hän sittemmin sai kuolettavan tautikohtauksen Downin historiallinen kirjoitus oli nimeltään Observations on an Ethnic Classification of Idiots. Siinä kehitysvammaisuuden tärkeimmät muodot koostuivat kaukasialaisesta ja mongolialaisesta tautiperheestä ja niiden muunnelmista. Luokittelutapa heijasteli käsitystä ylemmistä ja alemmista ihmisroduista.
Amerikan kehitysvammaliitto, American Association on Mental Deficiency (AAMR) - sittemmin American Association on Intellectual and Developmental Disabilities (AAIDD) - perustettiin v.1876. Sen alkuperäinen nimi oli The Association of Medical Officers of American Institutions of Idiotic and Feebleminded Persons. Kehitysvammaisuuden pääsyynä pidettiin alkoholismia.
Vuonna 1880 tuli Suomessa voimaan keisarillinen asetus, joka määräsi kunnat huolehtimaan köyhien ja kroonisesti mielisairaiden hoidosta perustamalla köyhäintalojen yhteyteen erillisiä osastoja mielisairaille. Näin syntyivät kunnalliskodit, joissa hoitoa saivat vanhusten, köyhien ja mielisairaiden lisäksi tylsämieliset vielä 1900-luvun puolivälin jälkeenkin. Niinpä Hämeenlinnan Voutilan kunnalliskodissa asui v. 1979 kehitysvammainen mies, jonka kehitysvammainen äiti oli hänet siellä synnyttänyt.
Charles Darwinin (1809-1882) serkku, Sir Francis Galton (1822-1911) keksi ternin eugeniikka Englannissa v. 1883. Siinä oli kyse rodunjalostusopista, johon liittyi epilepsian, kehitysvammaisuuden, juoppouden, siveettömyyden, rikollisuuden ja tuberkuloosin sekä kupan hävittäminen asianomaisten suvunjatkamisen estämisen avulla. Toisin kuin muualla Euroopassa ja USA:ssa, eugeniikka-ajattelu ei saanut koskaan merkittävää jalansijaa Britanniassa.
Edward Sequin perusti v. 1838 Pariisiin ensimmäisen kehitysvammaisten päiväkoulun. Suomen ensimmäinen kehitysvammaisille tarkoitettu koulu oli laitostyyppinen ja se perustettiin v. 1878. Tylsämielisten lasten koulu muutti Helsingistä pian perustamisensa jälkeen Pietarsaareen.
Italian ensimmäinen naislääkäri Maria Montessori (1870-1952) esitti v. 1898 ajatuksen lääketieteellisen ja kasvatuksellisen tietämyksen yhdistämisestä vammaisten lasten kuntouttamiseksi, mikä johti hieman myöhemmin myös kehitysvammaisille tarkoitetun Rooman ortofrenisen koulun perustamiseen. Montessori tuli kuuluisaksi virikkeellisyyttä korostavasta kasvatusmenetelmästään jossa lapsille annettiin mahdollisuus toimia oman kiinnostuksensa mukaisesti opettajien ohjauksessa.
Edvin Hedman (1863-1915), Perttulan tylsämielislaitoksen johtaja, esitti v. 1899 näkemyksen, jonka mukaan yhteiskunnalla oli vain yksi vaihtoehto epäsosiaalisten tylsämielisten varalle: sulkea heidät elinajakseen hyvin vartioituun työsiirtolaan, jossa heidän työintonsa määräisi päiväannoksen suuruuden.
Vuosisadan vaihteen USA:ssa pidettiin tuberkuloosia kehitysvammaisuuden pääsyynä.
Älykkyystesti
Rotuhygienia oli 1900-luvun alun lääkärien ja kasvatuseksperttien johtoajatuksia. Vammaisuuden, rikollisuuden, köyhyyden, alkoholismin, prostituution ja muun poikkeavuuden pelättiin johtavan ihmiskunnan taantumiseen. Myös monet kehitysvammahuollon johtohenkilöt uskoivat vajaamielisyyden ja rikollisuuden kytkeytyvän yhteen. Kehitysvammaisten elinikäistä laitossijoitusta pidettiin välttämättömänä. Lisäksi vammaisuuden näkemisellä pelättiin olevan kielteistä vaikutusta terveiden lasten kehitykselle.Ranskalainen psykologi Alfred Binet (1857-1911) kehitti v. 1903 älykkyystestin, joka koostui muutamasta kymmenestä tehtävästä, joita oli kokeiltu eri ikäisillä lapsilla, kehitysvammaisilla ja sotilailla. Testin tarkoituksena oli erottaa heikkolahjaiset lapset apukoululuokille.
Jouko Siipi kirjoitti teoksessaan Ryysyrannasta hyvinvointivaltioon (1967), että 15 % Suomen kaupunkilaislapsista kuoli ennen 1. ikävuotta ja 25 % ennen 11 ikävuotta v. 1908. Suomen väkiluku oli yli 2,6 miljoonaa. Asunnot olivat erittäin ahtaita. Yhdessä huoneessa saattoi asua 4-10 ihmistä eikä kaikille riittänyt omaa sänkyä. Kaupunkien leipomoiden ja vastaavien tuotantolaitosten vintti- ja takahuoneissa nukuttiin toisinaan jopa vuorotellen kun kaikki eivät mahtuneet kerralla huoneisiinsa. Suomalaiset kehitysvammaiset todennäköisesti menehtyivät useimmiten jo vauvaiässä.
The American Association for the Study of the Feebleminded otti käyttöön v. 1910 älykkyysosamäärän mukaisen kehitysvammaisuuden luokituksen.
Sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler (1857-1939) otti käyttöön v. 1911 sanan autismi.
Suomen Kirkon Sisälähetysseuran Vaalijalan hoitolat perustettiin v. 1907 ja Helsingin Diakonissalaitoksen Rinnekoti v. 1927. Rinnekodin perustaja sisar Aino Miettinen (1885-1980) uhrasi koko elämänsä kehitysvammatyölle. Hän asui kuolemaansa asti Helsingistä Espooseen sota-aikana siirtyneessä laitoksessaan, jossa oli parhaillaan lähes 600 hoidettavaa.
Psykologi Henry H. Goddardin (1866-1957) v. 1912 ilmestynyt The Kallikak Family oli USA:n myydyin kirja. Sen ajatuksena oli vammaisuuden ja moraalittomuuden perinnöllinen yhteen kietoutuminen. Se käynnisti eugeniikkaa kannattaneen, vammaisten pakkosterilointia ja laitostamista ajaneen, kansalaisliikkeen maassa.
Perttulan tylsämieslaitoksessa aloitettiin v. 1912 kehitysvammaisten laiton sterilointi. Steriloiminen lopetettiin v. 1922, kun lääkintöhallitus huomautti Perttulan lääkärille, että vallitsevan lain mukaan steriloimista voidaan pitää laittomana ja rangaistavana tekona. Tapahtumat olivat seurausta ajan hengen mukaisesta rotuhygienia-ajattelusta. Vammaisten ja psyykkisesti sairaiden mahdollisuudet saada lapsia tai avioitua haluttiin ehkäistä, koska näiden pelättiin saavan vammaisia jälkeläisiä. Kehitysvammaisia koskenut pakkosterilointilaki säädettiin Suomessa kuitenkin vasta 1935. Mallia otettiin Yhdysvalloista ja Saksasta. Suomen vuoden 1929 avioliittolain taustalla oli yhteispohjoismainen v. 1913 valmistunut lakiesitys, jossa mielisairaan tai tylsämielisen naimisiinmeno oli kielletty rotuhygieenisten syiden vuoksi. Suomen avioliittolain 11 § kuului: Avioliittoon älköön menkö se, joka on mielisairas tai tylsämielinen.
Saksassa Freiburgin yliopiston psykiatrian professori Alfred Hoche ja Leipzigin yliopiston oikeustieteen professori Karl Binding julkaisivat v. 1920 teoksen Die Freigabe der Vernichtung lebensunwerten Lebens (Lupa elinkelvottoman elämän tuhoamiseen). Siinä pidettiin mm. kehitysvammaisen armomurhaa luvallisena, jos kolme asiantuntijaa ja vanhemmat sen hyväksyvät. Samana vuonna vaikeavammaisten vanhempien ja hoitajien piirissä tehty kyseli osoitti, että 73 % haastatelluista hyväksyi menettelyn.
Tylsämieliset idiootit koulun ulkopuolelle
Vuonna 1921 säädettiin Suomessa oppivelvollisuuslaki. Laki vapautti oppivelvollisuudesta tylsämieliset idiootit. Heikkokykyiset olivat oppivelvollisia mutta voitiin vapauttaakin. Apukouluja perustettiin yli 10.000 asukkaan kaupunkeihin. Apukoulut saivat valtion tukea ja niiden oppilasmäärä kasvoi vuosien 1929-1939 välisenä aikana 401:stä 923:een. Erityisopetusta annettiin lisäksi ns. h-luokilla eli hitaasti kehittyvien luokilla, joita oli vain Viipurissa ja Tampereella. Kuhankosken tyttökodista tuli vuonna 1927 vajaamielisten tyttöjen huoltolaitos ja Seinäjoen piirimielisairaalan yhteyteen syntyi ensimmäinen kunnallinen kehitysvammalaitos.Ruotsissa perustettiin vuonna 1921 Statens Institut för Rasbiologi (valtion rotubiologian laitos), jonka tutkimuksia myös suomalainen Folkhälsan avusti. Ruotsi toteutti 40 vuodessa kaikkiaan 62.000 vammaisten ja pitkäaikaissairaitten pakkosterilisointia. USA:ssa pakkosterilointeja toteutettiin v. 1907-1963 n. 64.000 ihmiselle. Natsi-Saksassa niitä kertyi 10 vuodessa 450.000.
Vuonna 1923 keskeneräiseksi jääneen Jaroslav Hasekin (1883-1923) romaanissa Kunnon sotamies Svejk, vaatimaton ja hieman yksinkertainen mies, jonka lääkärit olivat diagnosoineet idiootiksi ja heikkojärkiseksi tekosairaaksi, nousi merkittäväksi yhteiskuntakriitikoksi.
Vuoteen 1925 mennessä 25 valtiota oli säätänyt USA:n ja Saksan perässä lain kehitysvammaisten pakkosteriloinnista ja kehitysvammaisten avioliitot oli kielletty melkein kaikissa maissa.
Kehitysvammaisuuteen johtavan kretinismin hoidossa päästiin 1930-luvulla hyviin hoitotuloksiin jodipitoisen ruokavalion avulla. Samaan aikaan Saksassa voimistui armomurhakeskustelu, johon liittyi myös kehitysvammaisten lasten eliminoinnin toteuttaminen osana kansallista sairaanhoitoa. Armomurhan sallimisesta tuli yksi natsipropagandan teemoista.
Englantilaisissa kehitysvammalaitoksissa 1930-luvun lopulla tehty tutkimus osoitti, että laitoksissa oli hoidettavana 25 %:a enemmän miehiä kuin naisia. Myöhemmin selvisi, että ilmiön syynä oli X-kromosomin välityksellä periytyvä kehitysvammaisuus. X-kromosomin perimäaineen virheet vammauttavat enemmän miehiä kuin naisia.
Toivottomasti sairaiden eliminointi
Natsijohtaja Adolf Hitler (1889-1945) esitti julkisesti tavoitteen toivottomasti sairaiden eliminoinnista v. 1935Perttulan tylsämielislaitoksen johtajan Edvin Hedmanin poika Reidar Hedman kirjoitti artikkelissaan vuonna 1936 ettei vajaamielisiä kannattanut kouluttaa koska heillä ei ollut tulevaisuutta. Tylsämielisten kasvatus ja opetus koitui hänen mukaansa yhteiskunnalle kalliiksi, koska se antoi heille mahdollisuuden antaa vikansa perintönä suurelle joukolle jälkeläisiä, jotka vuorostaan tarvitsivat erikoiskasvatusta ja kallista erityishoitoa.
Raha-automaattiyhdistys (RAY) aloitti toimintansa v. 1938. Rahapelitoiminnan harjoittaminen annettiin valtion toimesta yhdistyksen yksinoikeudeksi. Peleistä kertyvillä tuotoilla yhdistyksen tuli hankkia varoja kansanterveyden edistämiseen. Myös monet kehitysvammahuollon hankkeet ovat saaneet vuosien mittaan RAY-avustusta.
Saksassa alkoi kehitysvammaisten joukkomittainen tuhoaminen v. 1939. Eglfing-Haarin sairaalassa vaikeavammaisia lapsia tapettiin nälkään, monessa muussa paikassa käytettiin kehon kuivumiseen johtavaa lämpöhoitoa. Eglfing-Haarin sairaalan johtaja, natsilääkäri Hermann Pfannmuller perusti pitkin maata aikuisille kehitysvammaisille nälkätaloja (Hungerhauser). Virallisesti oli kysymys luonnollisista kuolemista tai normaaleihin sairaalarutiineihin kuuluvasta eutanasiasta. Saksassa murhattiin vuosina 1939-1945 kaikkiaan 200.000-250.000 vammaista henkilöä, osa kaasukammioissa. Samaan aikaan natsisaksan miehitysjoukkojen SS-yksiköt panivat toimeen laajoja vammaisten eliminointioperaatioita myös Puolassa ja Venäjällä.
Brittiläiset James Purdon (1893-1984) ja Julia Bell (1879-1979) kuvasivat v. 1943 Fragile X-oireyhtymän, joka osoittautui myöhemmin tärkeimmäksi kehitysvammaisuuden perinnölliseksi syyksi.
Komiteanmietintö kartoitti laitoshoidon tarvetta
Vuonna 1947 ilmestyi Suomen ensimmäinen kehitysvammaisten laitoshuollon kehittämistä selvittäneen komitean mietintö. Siinä kehitysvammaiset luokiteltiin seuraavasti:1. Kaksois- ja monivammaiset tylsämieliset. Vajaamielisten joukossa ovat kaikkein säälittävimpiä sellaiset tapaukset, joissa syvään tylsämielisyyteen liittyy jokin muu huomattava vamma, kuten sokeus, kuurous, kaatumatauti, vaikeita ruumiillisia epämuodostumia, halvauksia, pakkoliikkeitä tms. Tällaiset tylsämieliset ovat suurena taakkana kodeilleen ja heidän jatkuva näkemisensä voi aiheuttaa suoranaisia järkytyksiä henkisesti terveille lapsille. Tämän vuoksi nämä tylsämieliset on saatava mahdollisimman varhain heille varattuihin hoitolaitoksiin.
2. Levottomat ja muuten vaikeasti hoidettavat kehityskyvyttömät tylsämieliset. Tämän ryhmän muodostaa mitä moninaisin hoidokkiaines: karkeasti epäsiistit, repijät, helposti ärtyvät ja muutoin vaikeasti hoidettavat vajaamieliset.
3. Hiljaiset ja suhteellisen helposti hoidettavat kehityskyvyttömät tylsämieliset. Tähän ryhmään kuuluvat vajaamieliset on sijoitettava n.s. hoitoloihin, Kun tällaiset syvästi tylsämieliset ja kehityskyvyttömät lapset eivät osaa kaivata vanhempiaan, voidaan nämä hoitolat rakentaa suhteellisen suuriksi ja liittää ne vajaamieliskeskuslaitosten yhteyteen.
4. Tottumiskykyiset tylsämieliset ja jossain määrin kehityskykyiset vähämieliset. Tottumiskykyisellä tylsämielisellä komitea tarkoittaa sellaista syvemmin vajaamielistä lasta, joka voidaan saada lähinnä totuttamisen tietä oppimaan paitsi henkilökohtaista siisteyttä ja käytöstapoja myös joitakin yksinkertaisia tehtäviä ja askareita.
5. Asosiaaliset vähämieliset. Vähämielisten lasten joukossa on sellaisia, joita ei heissä ilmenevien asosiaalisten taipumusten vuoksi voida sijoittaa tavalliseen vajaamielisten hoito- tai koulukotiin. Samoin ilmenee mainituissa laitoksissa olevien hoidokkien keskuudessa sellaista pahantapaisuutta, joka pakottaa eristämään tällaisen hoidokin muista huollettavista.
Karkkilan idiootti
Toisen maailmansodan jälkeen vammaisten arvostus nousi monissa maissa. Useat sotasankarit olivat vammautuneet taisteluissa ja lainsäätäjät kokivat velvollisuudekseen järjestää heille yhteiskunnan palveluja. Suomessa sotavammaisten määräksi laskettiin v. 1948 yhteensä lähes 50.000. Myös kehitysvammaisille alettiin vähitellen järjestää päiväkerhotoimintaa. Yleisestä kansaneläkkeestä tuli toimeentulon perusta.Vuonna 1950 perustettiin The National Association for Retarded Children (NARC), Yhdysvaltain kehitysvammaisten tukiliitto, joka sittemmin tuli tunnetuksi nimellä The ARC of United States.
Kehitysvammaliitto perustettiin vuonna 1952 Vajaamielislaitosten Keskusliiton nimellä. Uusi nimi otettiin käyttöön v. 1965.
Arkkiatri Arvo Ylpön (1887-1992) lääkärintodistuksista löytyy ajalle tyypillisiä diagnooseja, joita olivat mm. Imbesilli vainen ja Idiootti ja pysyy.
Saksalainen Horst Bickel (1918-2000) aloitti 1950-luvulla PKU-taudin menestyksellisen hoidon ruokavalion avulla Birminghamin lastensairaalassa Englannissa.
Vuonna 1956 perustettiin Antinkartanon hoivakoti. Sen toiminta käynnistyi Ulvilan vanhassa kunnalliskodissa. Antinkartanossa toimii nykyisin sekä Satakunnan erityishuoltopiirin palvelukodit, hallinto että kehitysvammatyön museo.
Vuonna 1957 perustettiin Suomen ensimmäiset kehitysvammaisten tukiyhdistykset, porilainen Hoivatuki ja helsinkiläinen Vajaamielistuki 57 (nykyisin Helsingin Kehitysvammatuki 57).
Vuonna 1958 säädetty vajaamielislaki loi Suomeen laajamittaisen keskuslaitosjärjestelmän erikoissairaanhoidon mallin mukaisesti. Jokaisessa läänissä piti olla 300 - 600-paikkainen keskuslaitos ja ruotsinkielisillä vielä omansa. Lisäksi piti jokaisen kunnan ylläpitää vajaamielisrekisteriä. Kehitysvammaisia henkilöitä arvioitiin olevan kaikkiaan 20.000.
Vihdin kunnan ensimmäinen sosiaalityöntekijä Liisa Lindholm on kertonut miten hän aloitti työnsä v. 1959 kiertelemällä polkupyörällä pitkin kuntaa vajaamielisiin tutustuakseen. Kaikki asuivat vanhempiensa tai sukulaistensa luona usein kovin vaatimattomissa oloissa. Hoitajina toimivien sukulaisten tiedot ja taidot olivat vähäiset. Tapana myös oli, että vanhemmat velvoittivat perheen terveet sisarukset huolehtimaan vammaisista sisaruksistaan. Karkkilan idioottina tunnettua erittäin vaikeavammaista naista hoitivat tämän siskot koko elämänsä ajan äidin kuolinvuoteella annetun lupauksen vuoksi. Kumpikaan ei ehtinyt mennä naimisiin ja perustaa omaa perhettä eikä muuhunkaan omaan elämään juuri jäänyt aikaa ennen kun vuorotyö Högforsin tehtaalla päättyi vanhuuseläkkeelle pääsyn vuoksi.
Nykyaikainen kehitysvammahuolto syntyi
Kehitysvammaisten omaiset perustivat v. 1961 Kehitysvammaisten Tukiliiton (aluksi Vajaamielisten Tukiyhdistysten Liitto), joka otti tehtäväkseen vammaisten ja heidän etujensa ajamisen - aluksi ehkä lähinnä omaisten, joiden hoitotehtävää helpottamaan haluttiin lisää yhteiskunnan palveluja. Avohoitopalveluja ei siihen aikaan ollut kuin joissakin kaupungeissa, joissa kaupungin tai seurakunnan päiväkerho tarjosi pari kertaa viikossa muutaman tunnin hoitojakson.Amerikkalainen professori Victor A. McKusick julkaisi vuonna 1966 ensimmäisen painoksen teoksesta Mendelian Inheritance in Man. Teos muuntui sittemmin tautikuvausten laajaksi internet-tietokannaksi (OMIM).
Kehitysvammaisten Tukiliitto alkoi julkaista Tukiviesti-lehteä v. 1971.
Jones ja Smith kuvasivat FAS-oireyhtymän v. 1973. Siinä äidin raskaudenaikainen alkoholin käyttö aiheuttaa sikiön kehityshäiriön, mihin liittyy myös lapsen synnynnäinen henkisen suorituskyvyn madaltuminen. Kuvaus aiheutti USA:ssa ja Kanadassa laajaa keskustelua. Useissa lääketieteellisissä kirjoituksissa arvioitiin, että FAS oli kehitysvammaisuuden tärkein syy Pohjois-Amerikassa.
Vuoden 1978 kehitysvammalaki toi laitoshoidon rinnalle avopalvelut Suomessa. Asuntola- ja työkeskustoiminnasta tuli kehitysvammahuollon keskeinen toimintamuoto. Kehitysvammahuoltona käynnistynyt harjaantumisopetus siirtyi vähitellen muun koulutoiminnan yhteyteen. Sosiaalipolitiikan tavoitteeksi asetettiin mahdollisimman normaalin elämän turvaaminen kehitysvammaisille. Alan asiantuntijoiden keskusteluissa korostui kysymys laitoshuollon korvaamisesta asumispalveluilla. Mallia haettiin Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista. Laitoshoitoa kohtaan esitettiin kritiikkiä. Amerikkalaisen sosiologi Erving Goffmanin (1922-1982) laitostutkimukset osoittivat laitoshoidon minuuden riistoon perustuvan potilasuran ennustettavuuden ja laitosten totalitaaristen hoitokäytäntöjen väistämättömyyden. Suomessa mm. Uudenmaan erityishuoltopiirin johtaja Ove Lindstedt ja professori Timo Saloviita, molemmat psykologeja, toivat esille sekä kehitysvammalaitoksissa toteutuneen asiakkaiden massakohtelun että pakkokeinojen käytön negatiiviset vaikutukset kehitysvammaisten psyykkisen ja sosiaalisen kehittymisen kannalta. Lindstedt ajoi voimakkaasti laitoshoidon korvaamista pienillä asumisyksiköillä.
Selkokieli ja internet
Suomen ensimmäinen selkolehti Leija alkoi ilmestyä v. 1983 Kehitysvammaisten Tukiliiton kustantamana.Vuonna 1986 ilmestyi Maikku, ensimmäinen suomenkielinen tietokoneohjelma kehitysvammaisille. Se toimi puhuvan kirjoituskoneen tapaan.
IKI-instituutti (Itsekasvatuksen instituutti) aloitti toimintansa v. 1988 kehitysvammaisten kurssikeskuksena. Norja päätti lakkauttaa samana vuonna kaikki kehitysvammalaitoksensa. Päätöstä perusteltiin normalisointiajatuksella ja tasa-arvovaatimuksella.
Selkouutisten ensimmäinen numero ilmestyi v. 1990. Lehteä toimitti Hannu Virtanen ja kustantajana oli Kehitysvammaliitto, joka sittemmin perusti yhdessä muiden järjestöjen kanssa Selkokeskuksen.
Vuonna 1991 ilmestyi ensimmäisen kerran äänilehti Puheposti. Se oli Kehitysvammaisten Uudenmaan tukipiirin julkaisema selkokielinen kasetti. Äänilehti lopetti toimintansa rahavaikeuksien vuoksi v. 1994.
Ruotsissa säädettiin v. 1993 laki tuesta ja palveluista eräille toimintarajoitteisille (Lag om stöd och service till vissa funktionshindrade). Se antoi maan kehitysvammaisille subjektiiviset oikeudet tarvitsemiinsa erityispalveluihin.
Kehitysvammahuollon tietopankki aloitti toimintana v. 1992 puhelinpalvelun muodossa. Vuotta myöhemmin puhelinpalvelun rinnalle nousi puhelinyhteydellä toiminut tekstimuotoinen palvelu, joka sittemmin siirtyi internetiin. Myös Kehitysvammaisten Palvelusäätiö perustettiin vuonna 1992. Kunnat, säätiöt ja yksityiset alkoivat toteuttaa kasvavassa määrin kehitysvammaisten erityispalveluja, 80-luvulla niiden hoitaminen oli suurelta osin erityishuoltopiirien tehtävänä. Tilanne synnytti keskustelua alan erikoisosaamisen katoamisesta.
Kehitysvammaisten erityisopetuksessa tutkittiin uusia toimintamalleja. Norjassa, USA:ssa ja Italiassa toteutettu inkluusio (erityisoppilaiden sijoittaminen koulujen normaaliluokille) herätti keskustelua ja kokeiluja. USA:ssa korostettiin älykkyysosamäärän mukaisen kehitysvammaisten suoritustasoluokituksen korvaamista mukautumiskyvykkyyden käsitteellä. Kehitysvammaisten työtoimintaa pyrittiin järjestämään normaaleilla työpaikoilla. Suomessa puhuttiin integroidusta suojatyöstä ja tuetusta työllistämisestä. Vammaisuus nähtiin entistä useammin vammautuneen henkilön ja yhteiskunnan väliseksi suhteeksi. Toimintakyvyn sosiaalinen ulottuvuus korostui. Samanaikaisesti kehitysvammaisuuteen liittyvä lääketieteellinen tieto ja oireyhtymien kuvaaminen lisääntyivät nopeasti. Internetistä tuli tärkeä väline oireyhtymien mukaisesti järjestäytyneille kansainvälistyville omaisverkostoille.
Kehitysvammaisten ensimmäinen oma rekisteröity yhdistys, Me Itse-yhdistys, perustettiin helmikuussa 1999. Järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Ulla Topi. Amerikkalaisen Stanley Jablonskin epämuodostumakehitysvammatietokanta Multiple Congenital Anomaly/Mental Retardation Syndromes aloitti internet-palveluna.
Kehitysvamma-alan internet-portaali avattiin toukokuussa 2001. Se sai nimekseen ensin Iloinen piika ja sittemmin Verneri.
Vammaislakien yhdistäminen
EU julisti vuoden 2003 Euroopan vammaisten vuodeksi. Suomessa Vammaisten vuoden teemoiksi valittiin osallisuus ja syrjimättömyys. Euroopan Unionin alueella laskettiin olevan yhteensä 37 miljoonaa vammaista. Kehitysvammaisten Tukiliitto perusti eettisen neuvoston pohtimaan kehitysvammaisiin ja heidän perheisiinsä ja samalla yhteiskuntaan kytköksissä olevia eettisiä kysymyksiä. Neuvoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin tri Oiva Antti Mäki. Toimikunnan perustamista oli edeltänyt laaja keskustelu lääketieteellisen sikiödiagnostiikan ja raskauden keskeytysten oikeutuksesta. Myös pakkotoimenpiteiden käyttö kehitysvammahuollossa oli ollut esillä. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti v. 2004 oik. yo Jukka Kumpuvuoren tekemään oikeudellisen esiselvityksen kehitysvamma- ja vammaispalvelulain yhteensovittamisesta. Matti Vanhasen hallitus oli ottanut ohjelmaansa lakien yhdistämisen.Lisätietoja:
Agricola: kirja-arvostelut: Yksilön työkyvyttömyys on kansallinen onnettomuus, Lauri Kemppinen, Turun yliopisto 27.8.199727.8.1997
AMA - Autism history, from "Explaining the Enigma" (1989) by Uta Frith.
Arvo Ylppö (1887—1992) — lastentautiopin professori ja arkkiatri, Ihmisiä lääketieteen historiassa, Arno Forsius, Suomen Lääkärilehti 2001: 24: 2682
Barthold Rudolf Hast (1724–1784) – Suomen ensimmäinen piirilääkäri, Ihmisiä lääketieteen historiassa, Arno Forsius, Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2004
Biography of Robert Armin (c. 1568-1612), Clown-Ministry.com
Ferdinand of Austria, J.N.W. Bos 2001
Catholic Home Study Service - Age of Missionaries (500-1000), Catholic Information Network (CIN) 2003
Collegium medicum, lääkintätoimen keskusvirasto, Arno Forsius, Suomen Lääkärilehti 1992: 32: 3072, Online-versio 1999
Erving Goffman - Wikipedia, the free encyclopedia
Erving Goffman Biography, Andreas Teuber's Home Page
Eugenics and the German Medical Establishment, THE HOLOCAUST, HUMANITAS-INTERNATIONAL Press Freedom - Media Censorship
Eugen Bleuler (www.whonamedit.com)
Eugeniikka, Arno Forsius Suomen Lääkärilehti 1999: 15: 2065. Online-versio toukokuussa 1999
Eugeniikka - Wikipedia
Definition of Ferdinand of Austria - wordIQ Dictionary Encyclopedia
French Literature, Discover France - French Arts, Culture, Tourism
Headland Archaeology - Inchmarnock Dark Age Archaeology, Headland Archaeology - The Archaeology of Scotland, Ireland and England 2004
Henry VI (1422-61, 1470-71 AD), Britannia.com
Hippocrates, Greek Miracle in Medicine, The University of Michigan, Ann Ellis Hanson 2004
Hippokrates (noin 460-noin 370 eKr) - länsimaisen lääketieteen perustaja, Arno Forsius, Suomen Lääkärilehti 1997: 25: 3017, Online-versio 1999
History of Events Dealing With Mental Retardation, Dartmouth College, Guest lecture by Bruce Pacht, 2/22/96
History of medicine - Wikipedia, the free encyclopedia
History of PKU, PKU Basics on the Net 2004
History of Psychiatry, Hans Pols, The University of Sydney 2003, verkkosivu vuoteen 2009
Horst Bickel (www.whonamedit.com)
Hospitals in Islamic History, Hossam Arafa - 2004 Lycos, Inc.
Houruinhoidon johtokunta 1840-1878, Arno Forsius
Hulluuden puolustus, Olli Alho, WSOY, Juva 1988
Idiocy: and its Treatment by the Physiological Method, Edouard Seguin 1866 pp. 39-77 New York: William Wood & Co., 61 Walker Street - Edited by Murray K. Simpson 1977
John Langdon Haydon Down (www.whonamedit.com)
Kainuunmaa - Kvenland, Mikael.Reuter 2003, finnpro2000
Kalevalan lääkintätietous, Kuvauksia lääketieteen historiasta, Arno Forsius 10.2.1999
Karjalan historia, Mauri Rastas 2004
Kehitysvammahuollon näkijöitä ja tekijöitä
Kemppainen Tiia ja Vesa Eeva: Epilepsian historia, Sampo, Oulun yliopisto 1999
Koukkuniemen vanhainkoti
KEHITYSVAMMAISET VAMMALASSA, Kristiina Piirala, Kuopion yliopisto 7.5.2000
Lessons from History: Euthanasia in Nazi Germany, PJ King 1996
Life of Maria Montessori, Hogeschool Edith Stein - verkkosivu 2009
LIIAN HUONO KANSALAISEKSI? - Kansalaisihanne sterilisaatioasiakirjoissa v. 1935-1949, Eliisa Pohtila (pdf)
MENTAL RETARDATION: A SYMPTOM AND A SYNDROME, UAB - verkkosivu 2009
Maria Montessori (1870—1952) — lääkäri ja varhaiskasvattaja, Ihmisiä lääketieteen historiassa, Arno Forsius, Suomen Lääkärilehti 1996: 25: 2532. Online-versio tarkist. 2000-2003
Mental Health History Timeline, Andrew Roberts' Web Site, 2009
Mental Retardation, Dementia, and the Age of Majority, Disability & Society, Vol. 9, No. 4, 1994 - Chris Borthwick Homepage
Mentally and Physically Handicapped: Victims of the Nazi Era, United States Holocaust Memorial Museum
Mielisairaanhoidon historiaa, Jyrki Vartiainen, Mielenterveyslinkkejä 24.9.2004
MSN Encarta - Holocaust, David Bankier - verkkosivu 2009
Norjan perustaminen, Mikael.Reuter
On the Diagnosis and Prognosis of Idiocy and Imbecility, William W. Ireland, Edinburgh Medical Journal June 1882, pp. 1072-85 - Edited by Murray K. Simpson 1997
Oppimisvaikeuksien ja erityisopetuksen historiaa Suomessa, Oulun yliopisto, Sampo, Sanna Bäckman, Maarit Kuusela, Päivi Viinikka 2000
PAKKOTOIMENPITEIDEN KÄYTTÖ KEHITYSVAMMAISTEN JA PSYYKKISESTI SAIRAIDEN LAITOSHOIDOSSA, HELSINGIN SANOMAT N:o 338 15.12.1997
PAKKOTIMENPITEIDEN KÄYTTÖ KEHITYSVAMMAISTEN JA PSYYKKISESTI SAIRAIDEN HENKILÖIDEN LAITOSHOIDOSSA, Oulun yliopisto, Sampo, Markus Marjo, Ojanen Marjut 1999
Paracelsus (1493-1541) - lääketieteen toisinajattelija. Arno Forsius, Ihmisiä lääketieteen historiassa 1999
Philip III of Macedon - Wikipedia, the free encyclopedia
Philip Arridaeus, Livius, Jona Lendering
PLUTARCH'S HOME ON THE WEB, Kenneth Mayer, CHAIRONEIA
Pohjan poluilla, Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan, toim. Paul Fogelberg, Finska Vetenskaps-Societen – Suomen Tiedeseura, Ekenäs 1999
Prince John by Brenda Ralph Lewis, Britannia: British History & Travel, British History Club ©1996, 1997, 1998 Britannia Internet Magazine
Racism, IQ and Down's Syndrome, Disability & Society, Vol 11, No. 3, 1996, pp. 403-410 - Chris Borthwick Homepage
Ryysyrannasta hyvinvointivaltioon, Jouko Siipi, Tammi 1967
Shakespeare Home
Shakespeare Online
Siltamäen palvelukodin historiaa
Sosiaalityön historiaa
Suomalainen rotuhygienia, Tieteessä tapahtuu nro 8, 1997, Markku Mattila
Suomalaisten alkuperä, Mauri Rastas 2003
Suomen historia kivikaudelta nykyaikaan, Suomalaisuuden liitto 2004
Suomen hospitaalit, Arno Forsius, Suomen Lääkärilehti 1992: 35: 3393, tarkistettu Online-versio 1999
Suomen mielisairaanhoidon ja psykiatrian kehittyminen vuosien 1897-1930 välisenä aikana, Tutkimussuunnitelma yleisen historian tutkijaseminaarissa Tampereella 30.11 - 1.12.2001. Helena Hirvonen ( JoY )
The Museum of disABILITY HISTORY - Online Exhibit - Idiocy in America, 2004
The Social Work History On-Line Time-Line, Jill Murray, MSW, BCSW School of Social Work 1997
Theophrastus Paracelsus, The Catholic Encyclopedia, Online Edition
Turun kunnalliskoti
Turun lääninlasaretti — Suomen ensimmäinen sairaala, Arno Forsius, Suomen Lääkärilehti 1994: 16: 1770. tarkistettu online-versio 1999
Uudenmaan erityishuoltopiiri, asumispalvelutyöryhmän raportti 2003
Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800-luvun lopulta 1930-luvun alkupuolelle. Harjula, Minna, Bibliotheca historica 15. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1996
Victor Hugo Central
Website of The International Plutarch Society
Yahoo! Directory Sociologists > Erving Goffman
Kari Viitapohja 3.4.2000, 19.6.2001, 10.12.2002, 28.12.2002, 20.12.2003, 24.1.2004, 10.2.2004, 9.3.2004, 14.6.2004, 14.7.2004
A. N. 21.8.2004, 7.11.2004
Kari Viitapohja 15.11.2004, 4.11.2010