Ajankohtaista

30.04.2013
 
Näytä kaikki
hoitajapiirros

Lihavuus

Olli-Pekka Piira kirjoitti (2003), että Yhdysvalloissa oli arvioitu liikaravitsemukseen seurauksineen menehtyvän vuosittain 280.000 henkilöä. Lihavuus oli kirjoittajan mukaan tupakoinnin jälkeen toiseksi tärkein kuolleisuuden syy. Suomessa painoindeksin 30 ylittäviä (merkittävän lihavia) oli viidesosa yli 30-vuotiaasta väestöstä.

Lastenendokrinologian käsikirjassa (2000) viitattiin englantilaiseen 10-vuotiaan kaupunkilaisväestön tutkimukseseen (Wilkinson et al. 1977), jossa lihavuus liittyi seuraaviin tekijöihin: lihava äiti, lihava isä, ylipainoinen sisarus, äidin ikä yli 35 v. lapsen syntyessä, ainoa lapsi, yksinäinen vanhempi. Lihavista 60%:lla oli ainakin kaksi ja 80%:lla ainakin yksi näistä tekijöistä, ja vertaisryhmällä vastaavasti 18% ja 37%:lla. Ruokailutottumuksiin, perinnöllisiin ominaisuuksiin ja liikunnan puutteeseen liittynyt tilanne kuvasi tavallista lihavuutta. Sen lisäksi mainittiin endokriininen lihavuus, josta esimerkkinä pidettiin hypotyreoosia (kilpirauhasen vajaatoiminta). Hypotalaamista lihavuuden tyyppiä edustivat Prader-Willin ja Laurence-Moon-Biedlin oireyhtymät. Niissä hypotalamuksen (väliaivojen pohjaosa) molemminpuoliset vauriot aiheuttavat erikoisen voimakkaan ruokahalun.

Lihavuusgeenit ja sairaudet

OMIM-tietokannan Obesity-artikkelissa (2004) lueteltiin tunnettuja lihavuusgeenejä (karttamerkinnät 1p36.1, 20q13.2, 18q22, 16q22, 11q13, 10q, 10p, 6q16.3-q21, 5q32-q34, 4p15-p14, 3p25 ja 3p26-p25). Eniten lihavuuteen kytkeytyneitä perintötekijöitä uskottiin sijaitsevan kromosomeissa 4, 10 ja 20. Ranskalaiset  Clement ja Garner kumppaneineen  raportoivat Diabetes-lehdessä (1996) äärimmäistä lihavuutta aiheuttavasta OB-geenistä (7q3l.3).

Family Practice Notebook-verkkosivulla (2000) kerrottiin, että 25-30% USA:n lapsista oli lihavia. Toissijaisesta syystä lihavia oli alle 10 %. Toissijaisen lihavuuden ryhmään kuuluivat edellä mainittujen kehitysvammaoireistojen ja endokriinisten häiriötilojen lisäksi Börjeson-Forssman-Lehmannin oireyhtymä, Cohenin oireyhtymä, Ruvalcaban oireyhtymä, perinnöllinen lipodystrofia (rasva-aineenvaihdunnan häiriö, Alströmin oireyhtymä, Turnerin oireyhtymä, Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, Sotosin oireyhtymä ja Weaverin oireyhtymä. American Dietetic Association (ADA) kertoi nettisivullaan (2005), että myös Downin oireyhtymä ja etiologialtaan tuntematon kehitysvammaisuus ovat lihavuuden riskitekijöitä. Amerikan kehitysvammaliiton (AAMR 2001) nettisivulla mainittiin, että lihavuus oli ollut muuta väestöä yleisempää ikääntyvillä kehitysvammaisilla, erityisesti kehitysvammaisilla naisilla.

Käypä hoito suositusten lihavuusartikkelin (Kaukua ym, 2007) tiivistelmässä mainittiin lihavuuden olleen yhteydessä 2 tyypin diabetekseen tai heikentyneeseen glukoosinsietoon, kohonneeseen verenpaineeseen, metaboliseen oireyhtymään, uniapneaan, sepelvaltimotautiin, polviartroosiin ja astmaan. USA:n kansallisen syöpäinstituutin (National Cancer Institute) verkkosivulla (2010) kerrotiin lihavuuden olleen merkittävä syövän aiheuttaja. Sillä mainitiin olleen yhteyttä mm. paksusuolen, rinnan, kohdun limakalvon, munuaisen ja ruokatorven syöpiin. Myös sappirakko-, munasarja- ja haimasyöpien katsottiin voineen aiheutua lihavuudesta. Delrue ja Michaud (Clinical genetics 2004) totesivat, että enemmistöön lihavuusoireyhtymistä kytkeytyy myös kehitysvammaisuutta. Toivo Nygård kertoi kirjassaan Erilaisten historiaa v. 1998 miten jo Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeus (1810-1888) oli arvostellut sveitsiläisessä kehitysvammalaitoksessa asuneita kretiinejä liiallisesta ruoka- ja juomahaluista. Mutta vaikka mm. Prader-Willin oireyhtymä tunnetaan siihen liittyvästä liiallisesta näläntunteestaan, vammautuneiden tiedetään lihoavan vaikka söisivät kohtuullisestikin.

Lihavuus ei ole aina terveysriski

Pauliina Tamminen (YLE 2010) haastatteli mediatutkija Katariina Kyrölää, jonka mukaan mediassa korostettiin lihavuuden riskejä, koska kärjistäminen myy. Televisiossa oli ollut runsaasti ohjelmia, jotka käsittelevät painoa ja laihdutusta. Niissä lihavuus oli useimmiten ongelma, josta on päästävä eroon nopeasti.

"Minusta Suurin pudottaja -tyyppiset ohjelmat pitäisi kieltää. Moni lääketieteen asiantuntija on kanssani samaa mieltä. Hyvin ylipainoiselle nopea ja raju laihdutus voi olla hengenvaarallista puuhaa", Kyrölä kertoi jaastattelussa. Kyrölä oli tehnyt väitöskirjatutkimuksen lihavan ruumiillisuuden katsomisesta ja esittämisestä populaareissa nykymedioissa. Hänen mukaansa usein unohdettiin, että lievään lihavuuteen ei liity kohonnutta terveysriskiä,

Leptiini säätelee rasvan määrää

Matti Tolonen (2004) kirjoitti, että leptiini on adiponektiinin, greliinin ja oreksiinien ohella tärkeä ihmisen ruokahalua ja painoa säätävä hormoni. Tolonen totesi leptiiniä syntyvän ihmisen ja muiden nisäkkäiden rasvasoluissa lihavuusgeenin vaikutuksesta. Leptiini välittää aivojen hypotalamukselle tietoa elimistön rasvavarastojen määrästä. Se säätelee muun muassa talviunta nukkuvien eläinten aineenvaihduntaa, energiankulutusta ja rasvakerroksen määrää. Tolosen sivulla selitettiin myös greliinin ja oreksiinien vaikutusta ja esiteltiin hoitomahdollisuuksia. Rose, Gilhooly ja Nixon (2002) totesivat leptiinin liittyvän rintasyöpään. Niinikään hormonin yhteydestä diabetekseen ja sydänsairauksiin oli julkaistu runsaasti kirjoituksia.

Tolonen mainitsi, että keskivartalolihavuus on terveyden kannalta vaarallisin lihavuuden laji. Valtakunnallisessa hoitosuosituksessa rajoina oli naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm. Vatsaontelon sisään kertyvän rasvan uskottiin muuttavan sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa siten, että diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien vaara lisääntyy.

Tyypittelyä

Wikipediassa kerrottiin (2010) Marjaana Lahti-Koskeen (2004) viitaten, että lihavuudessa on kaksi päätyyppiä: omena- eli keskivartalolihavuus, jossa rasva kertyy enimmäkseen vatsaan, sekä päärynälihavuus, jossa rasva kertyy enimmäkseen lantioon, reisiin ja pakaroihin. Omenalihavuus on ollut naisia yleisempää miehillä. Naisilla päärynälihavuus eli rintoihin ja pakaroihin kertynyt selluliitti on ollut miehiä yleisempää. Omenalihavuuden mainitiin olevan terveydelle haitallisempaa.

Painoindeksi

Tohtori.fi:n laihdutusklinikka-sivulla (2005) kerrottiin painoindeksistä (Body Mass Index, BMI). Se on mittaluku, jolla painoa arvioidaan pituuden ja painon suhteena ja se ilmoittaa painon suhteen pituuden neliöön (kg/m2). Painoindeksi voidaan laskea jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä. Sivulla oli tätä varten laskuri, jolla vierailija saattoi tarkastaa oman painoindeksinsä. Sivulla esitettiin myös indeksiluvun merkityksestä kertova taulukko:


Kansaneläkelaitoksen nettisivulla (2005) kerrottiin Kelan etuuksista. Etuuden saanti oli yleensä yhteydessä johonkin perussairauteen, jonka syntyyn ja hoitotulokseen lihavuus olennaisesti vaikutti. Sairauksista keskeisiä ovat kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes, seerumin kohonnut kolesterolipitoisuus, sepelvaltimotauti ja nivelrikko. Etuuksina tulivat kyseeseen sekä lääkekorvaukset että kuntoutuskurssit.

Vuonna 1998 perustetun Suomen Lihavuustutkijat ry:n nettisivulla (2005) löytyi runsaasti alan kirjallisuusviitteitä.

Verkkoklinikan nettisivulla (2005) oli kalorilaskuri. Vierailija saattoi syöttää laskuriin oma painonsa sekä kalori- tai joulemäärän, jonka halusi kuluttaa. Laskuri laski kalorien tai joulien polttoon vaadittavan ajan eri liikuntamuotojen kohdalla.

Hiilihydraatit lihottavat

Hypnopaleolaihdutuksen nettisivulla (2005) suhtauduttiin arvostellen siihen, että Suomessa valtion ravitsemusneuvottelukunta suositti kaikkien kansalaisten ravinnoksi sukupuoleen, ikään, terveydentilaan, työhön ja liikunnan määrään tai laatuun katsomatta runsaasti hiilihydraatteja, vähän proteiineja ja vähän rasvoja. Atkinsin ruokavaliota (hiilihydraatiton ruokavalio) suosivalla sivulla viitattiin tutkimuksiin, joiden mukaan vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla painonpudotus kävi nopeammin ja painonlasku oli useimmissa tapauksissa huomattavasti suurempi kuin vähärasvaista, runsashiilihydraattista ruokavaliota noudatettaessa.

Matti Tolonen (2005) suositti ortoglykeemistä painonhallintaa. Menetelmä perustuu ruokavalioon, joka pitää tasapainossa verensokerin ja sitä säätävän hormonin, insuliinin. Näin elimistö tuottaa nälkää hillitsevää hormonia, kolekystokiniiniä. ja vähentää nälkähormoneja. Tolonen kirjoitti, että hiilihydraateilla on suurempi merkitys lihomisessa ja laihduttamisessa kuin pelkillä kaloreilla. Lihominen ja ylipaino johtuvat kirjoituksen mukaan pääasiassa siitä, että verensokeria, näläntunnetta ja stressiä säätävät hormonit ovat menneet epätasapainoon.

Proteiinin osuuden voi nostaa turvallisesti 20-25 %:iin

Paula Hakala (2004) kirjoitti, että ylipainoisilla, joilla liikasyöminen on seurausta vaikeuksista nälän ja kylläisyyden tunteiden säätelyssä, hiilihydraattien (pasta, riisi ja peruna sisältävät runsaasti hiilihydraatteja) korvaaminen osittain proteiinilla (liha, kala, kananmunat, pavut, pähkinät, linssit, siemenet ym. sisältävät proteiinia) voi helpottaa syömisen ja painon hallintaa. Painoa alentavassa ruokavaliossa proteiinin osuuden voi nostaa turvallisesti 20-25 %:iin kokonaisenergiasta, mikä vastaa 1200-1500 kilokalorin ruokavaliossa 60-95 gramman proteiinimäärää. Tätä runsaammin proteiinia sisältävän ruokavalion hyödystä painon hallinnan kannalta ja turvallisuudesta esim. luuston ja munuaisten terveyden kannalta pitkään käytettynä ei ollut tutkimusnäyttöä.

Ruokavalion ja liikunnan tehokkuudesta

Paula Hakala kirjoitti v. 2010 viitaten amerikkalaistutkimukseen, että pelkästään ruokavalioon perustuvalla ohjauksella on saavutettu keskimäärin 5–6 %:n laihtuminen (vaihteluväli 3–11 %) 9–12 kk:n aikana. Mikael Fogelholm ja Katriina Kukkonen-Harjula (2010) totesivat australialaistukimukseen nojautuen, että liikunnan lisäys (tavallisimmin kestävyystyyppistä liikuntaa) ilman ruokavaliomuutoksia vähensi liikapainoa muutaman kilon 3–6 kuukauden aikana. Kirjoittajat olivat yllättyneitä siitä miten vähän aiheesta löytyi hyviä tutkimuksia. Päivittäisen kestävyysliikunnan määräksi oli suositettu yleensä 45-60 minuuttia.

Maissisiirappi ylipainoisuuden syynä

William Davis kirjoitti blogissaan (2009) California-Berkeleyn ylopiston tutkimukseen viitaten, että korkeafruktoosisen maissisiirapin teollinen käyttö makeutusaineena oli lisännyt tuntuvasti amerikkalaisten ylipainoisuutta.

Laihdutusvalmisteista

Annakaisa Pirilä-Mänttäri (Helposti solakaksi? Helsingin Sanomat 19.1.2005) haastatteli professori Pertti Mustajokea. Mustajoki oli tutkinut kolmen suositun laihdutusvalmisteen - Tohtori Tolosen Diet Controlin, Citrislim novon ja Nutriletten - koostumuksia. Hän kelpuutti niistä vain Nutriletten. Mustajoki piti normaaliruokavalion säätelyn avulla tapahtuvaa laihduttamista suurta asiantuntemusta vaativana asiana. Lehdessä oli valokuva ankean näköisestä Nutrilett-jauheesta, jolla piti täyttää vatsansa 5-6 kertaa päivässä laihdutuskuurin aikana.

Lihavuuskirurgia

Käypä hoito-suosituksissa (2007) mainitiin, että lihavuusleikkauksina tulivat kyseeseen vertikaalinen tuettu gastroplastia, jossa mahalaukun yläosaan muodostetaan pieni pussi, josta johtaa kapea aukko mahalaukun etäisosaanosaan tai suoleen; mahalaukun ohitus, jossa mahalaukun yläosaan tehdään 20–30 ml:n suuruinen pussi, josta johtaa kapea aukko ohutsuoleen tai pantaleikkaus, jossa laparoskooppisesti pujotetaan mahalaukun ympäri panta.

Leikkaushoidon edellytyksinä mainittiin painoindeksin arvo yli 40 kg/m2 (tai yli 35 kg/m2, jos lisäksi oli laihduttamista edellyttävä sairaus); ikä 20–60 vuotta; asiallinen perushoito; erittäin niukkaenergiainen ruokavalio ja lääkehoito eivät ole tuottaneet tulosta; potilaan arvioitiin kykenevän muuttamaan syömistottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla; potilaalla ei ollut kliinistä ahmimisoireyhtymää.

Lisätietoja:

Aikuisten lihavuus, Suomen Lihavuustutkijat ry, Käypä hoito, verkkosivu 2004
Erilaisten historiaa, marginaaliryhmät Suomessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, Toivo Nygård, Atena, Jyväskylä 1998
Fogelholm M, Mustajoki P, Rissanen A, Uusitupa M. (toim):s Lihavuus -ongelma ja hoito. 2. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 1998
Fogelholm M, Vuori I (toim.): Terveysliikunta – fyysinen aktiivisuus terveyden edistämiseksi. Kustannus Oy Duodecim. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy 2005
Heikkilä, Antti: Ravinto ja terveys - Rasalas-Kustannus 2006
Heinonen L: Ratkaisuja ravitsemusneuvontaan - ongelmista onnistumisiin syömisen hallinnassa. Suomen Diabetesliitto ry. Kirjapaino Hermes Oy, Tampere 2004
Hidastunut mahalaukun tyhjeneminen Prader-Willin oireyhtymässä (lyhyt seloste) - Arenz T, Schwarzer A, Pfluger T, Koletzko S, Schmidt H - J Pediatr Endocrinol Metab. 2010 Sep;23(9):867-71
Hänninen Stiina: Lihavuus ja laihduttaminen laihdutusmainonnassa ja vaikeasti lihavien ihmisten kokemana - Väitöskirja. Tampere University Press 2010
Ikonen TS, Anttila H, Gylling H ym: Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 16/2009
Kestävyysliikuntaharjoittelun vaikutukset ylipainoon - Mikael Fogelholm ja Katriina Kukkonen-Harjula - Käypä hoito 28.12.2010
Kuolleisuus Prader-Willin oireyhtymässä (lyhyt seloste) - Stewart L. Einfeld, Sophie J. Kavanagh, Arabella Smith, Elizabeth J. Evans, Bruce J. Tonge and John Taffe - American Journal on Mental Retardation: Vol. 111, No. 3, pp. 193–198 (2006)
Kyrölä, Katariina: Koko merkitsee: lihavuus populaareissa nykymedioissa Tutkimusprojekti: Häiritsevät erot. Identiteetin, paikan ja vallan feministiset luennat - Väitöskirja. Turun ylopisto 2007
Käypä hoito - Aikuisten lihavuus - Kaikua Jarmo ym.- suositukset 22.1.2007
Laihduttaminen, Simon Apteekki
Leptiini - monivaikutteinen lihavuushormoni, Matti Tolonen, Oy Bio-Vita Ab, 2004

Lihava Suomi - THL - Marjaana Lahti-Koski 2004
Lihavuus - Lastenendokrinologian käsikirja internetissä 2000
Käytös- ja psykiatriset häiriöt Prader-Willin syndroomassa Japanissa. (abstrakti) Hiraiwa R, Maegaki Y, Oka A, Ohno K. Brain & development 2007 Feb 19
Lihavuus ei ole aina terveysriski - julkaistu 15.11. 2010 - Yle, Turku/Pauliina Tamminen
Lihavuus ja Kelan etuudet, Kansaneläkelaitos
Lihavuus - Pertti Mustajoki - Lääkärikirja Duodecim 27.10.2010
Lihavuus sairautena - Olli-Pekka Piira, MTV3 Internet >Poliklinikka 12.02.2003
Liikalihavuus - Kaarlo Jaakkola - Antioksidanttiklinikat, 2005
Mammadieetti - Laihdutus - Ohjeet
Ortoglykeeminen painonhallinta, Tohtori Tolosen terveyssivut -Oy Bio-Vita Ab 2004
Painoindeksi, Laihdutusklinikka, Tohtori.fi

Diabetesriskiä voidaan vähentää perusterveydenhuollon keinoin
Proteiini ja painon hallinta, Paula Hakala, Kela 2004
Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry
Ruokavalio, Hypnopaleolaihdutus.com
Ruokavalioneuvonnan vaikutus painoon - Paula Hakala - Käypä hoito 28.12.2010
Suomen laihdutusohjaajat ry
Suomen Lihavuustutkijat ry
Sarlio-Lähteenkorva S (2003): Lihavuus, paino ja laihduttaminen, ss. 217–224. Kirjassa Sukupuoli ja terveys. Toim. R Luoto, K Viisainen & I Kulmala. Vastapaino, Tampere
Similä Y (toim.): Kuta pitempi vyö – sitä lyhempi elämä. Ajattelemisen aihetta ja neuvoja liikapainoisille. Kauppiaitten kustannus Oy, Helsinki 1960

Turku R: Muutosta tukemassa. Valmentava elämäntapaohjaus. Edita Publishing Oy, Edita Prima Oy, Helsinki 2007
Tutkimus syömishäiriöistä, (lyhyt seloste) Hove O, Research in developmental disabilities, 2007 Jan-Feb;28(1):1-8
Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Ravitsemussuositukset ikääntyneille. Helsinki 2010
Ylipaino – Wikipedia
Ylipainon kontrollointi, matalan proteiinin dieetti tai jopa munuaisfunktion vahvistaminen Bardet-Biedlin oireyhtymässä: Raportti kahdesta tapauksesta (lyhyt seloste) - Dervisoglu E, Isgoren S, Kasgari D, Demir H, Yilmaz A - Med Sci Monit. 2010 Dec 16;17(1):CS12-14

American Obesity Association
Atkins Nutritionals
eMedicine - Obesity : Article by Michael Freemark 2005
European Association for the Study of Obesity (EASO)
FAQ about Aging and Mental Retardation, AAMR 2001
Health Status and Needs of Individuals with Mental Retardation Senate Appropriation Committee March 5, 2001, © 2005 American Dietetic Association (ADA)

International Association for the Study of Obesity (IASO)
Lajunen, Hanna-Reetta: Leisure activities and obesity in adolescence : a follow-up study among twins - Doctoral dissertation. University of Helsinki, Faculty of Medicine, Hjelt Institute, Department of Public Health, 2010
Obesity and Cancer: Questions and Answers - National Cancer Institute
OBESITY, OMIM, Victor A. McKusick, Ada Hamosh, Natalie E. Krasikov
Obesity in Children, Family Practice Notebook 2000
The Heart Scan Blog: Goodbye, fructose - William Davis - July 12, 2009
Obesity Research - NAASO
WHO - Obesity

Obesity in childhood: A community study in Newcastle upon Tyne - Wilkinson PW, Parkin JM, Pearlson J, Philips PR, Sykes P, Lancet. 1977 Feb 12;1(8007):350-2 - PubMed
An adoption study of human obesity - Stunkard AJ, Sorensen TI, Hanis C, Teasdale TW, Chakraborty R, Schull WJ, Schulsinger F, N Engl J Med. 1986 Jan 23;314(4):193-8 - PubMed
Genetic analysis of human obesity in an Italian sample - Zonta LA, Jayakar SD, Bosisio M, Galante A, Pennetti V, Hum Hered. 1987;37(3):129-39 - PubMed
Changes in weight, waist circumference and compensatory responses with different doses of exercise among sedentary, overweight postmenopausal women - Church TS, Martin CK, Thompson AM, Earnest CP, Mikus CR, Blair SN. - PLoS One 2009;4 - PubMed

The genetic and environmental sources of body mass index variability: the Muscatine Ponderosity Family Study - Moll PP, Burns TL, Lauer RM, Am J Hum Genet. 1991 Dec;49(6):1243-55 - PubMed
Effects of the obese gene product on body weight regulation in ob/ob mice - Pelleymounter MA, Cullen MJ, Baker MB, Hecht R, Winters D, Boone T, Collins F, Science. 1995 Jul 28;269(5223):540-3 - PubMed
A novel serum protein similar to C1q, produced exclusively in adipocytes - Scherer PE, Williams S, Fogliano M, Baldini G, Lodish HF, J Biol Chem. 1995 Nov 10;270(45):26746-9 - PubMed
AdipoQ is a novel adipose-specific gene dysregulated in obesity - Hu E, Liang P, Spiegelman BM, J Biol Chem. 1996 May 3;271(18):10697-703 - PubMed
Indication for linkage of the human OB gene region with extreme obesity - Clement K, Garner C, Hager J, Philippi A, LeDuc C, Carey A, Harris TJ, Jury C, Cardon LR, Basdevant A, Demenais F, Guy-Grand B, North M, Froguel P, Diabetes. 1996 May;45(5):687-90 - PubMed
Paradoxical decrease of an adipose-specific proteinadiponectin, in obesity - Arita Y, Kihara S, Ouchi N, Takahashi M, Maeda K, Miyagawa J, Hotta K, Shimomura I, Nakamura T, Miyaoka K, Kuriyama H, Nishida M, Yamashita S, Okubo K, Matsubara K, Muraguchi M, Ohmoto Y, Funahashi T, Matsuzawa Y, Biochem Biophys Res Commun. 1999 Apr 2;257(1):79-83 - PubMed

The role of neuropeptide Y in orexin-induced hypothalamic-pituitary-adrenal activation - Jaszberenyi M, Bujdoso E, Telegdy G, J Neuroendocrinol. 2001 May;13(5):438-41 - PubMed
Orexins and appetite regulation - Rodgers RJ, Ishii Y, Halford JC, Blundell JE, Neuropeptides. 2002 Oct;36(5):303-25 - PubMed
Adverse effects of obesity on breast cancer prognosis, and the biological actions of leptin (review) - Rose DP, Gilhooly EM, Nixon DW, Int J Oncol. 2002 Dec;21(6):1285-92 - PubMed

High leptin levels are associated with stroke - Soderberg S, Stegmayr B, Ahlbeck-Glader C, Slunga-Birgander L, Ahren B, Olsson T, Cerebrovasc Dis. 2003;15(1-2):63-9 - PubMed
Effect of weight loss and lifestyle changes on vascular inflammatory markers in obese women: a randomized trial - Esposito K, Pontillo A, Di Palo C, Giugliano G, Masella M, Marfella R, Giugliano D, JAMA. 2003 Apr 9;289(14):1799-804 - PubMed
Genetic medicine and obesity - Aitman TJ, N Engl J Med. 2003 May 22;348(21):2138-9 - PubMed
Body mass index for Saudi children with Down's syndrome - Al Husain M, Acta Paediatr. 2003 Dec;92(12):1482-5 - PubMed

Obesity enhances verbal memory in postmenopausal women with Down syndrome - Patel BN, Pang D, Stern Y, Silverman W, Kline JK, Mayeux R, Schupf N, Neurobiol Aging. 2004 Feb;25(2):159-66 - PubMed
Long-term follow-up of three individuals with Kabuki syndrome - Shalev SA, Clarke LA, Koehn D, Langlois S, Zackai EH, Hall JG, McDonald McGinn DM, Am J Med Genet A. 2004 Mar 1;125(2):191-200 - PubMed
What have rare genetic syndromes taught us about the pathophysiology of the common forms of obesity? - Stefan M, Nicholls RD, Curr Diab Rep. 2004 Apr;4(2):143-50 - PubMed
Cardiomyopathy in Coffin-Lowry syndrome - Facher JJ, Regier EJ, Jacobs GH, Siwik E, Delaunoy JP, Robin NH, Am J Med Genet A. 2004 Jul 15;128A(2):176-8 - PubMed
Correlation between fasting plasma ghrelin levels and age, body mass index (BMI), BMI percentiles, and 24-hour plasma ghrelin profiles in Prader-Willi syndrome - Paik KH, Jin DK, Song SY, Lee JE, Ko SH, Song SM, Kim JS, Oh YJ, Kim SW, Lee SH, Kim SH, Kwon EK, Choe YH, J Clin Endocrinol Metab. 2004 Aug;89(8):3885-9 - PubMed
Fat chance: genetic syndromes with obesity - Delrue MA, Michaud JL, Clin Genet. 2004 Aug;66(2):83-93 - PubMed
Advances in diabetes for the millennium: nutritional therapy of type 2 diabetes - Rendel M, MedGenMed. 2004 Sep 01;6(2):10 - PubMed
Prader-Willi syndrome: the care and treatment of infants, children, and adults - Zipf WB, Adv Pediatr. 2004;51:409-34 - PubMed
Growth hormone improves mobility and body composition in infants and toddlers with Prader-Willi syndrome - Carrel AL, Moerchen V, Myers SE, Bekx MT, Whitman BY, Allen DB, J Pediatr. 2004 Dec;145(6):744-9 - PubMed

Essential role for the Prader-Willi syndrome protein necdin in axonal outgrowth - Lee S, Walker CL, Karten B, Kuny SL, Tennese AA, O'neill MA, Wevrick R, Hum Mol Genet. 2005 Jan 13 - PubMed
Possible Genomic Imprinting of Three Human Obesity-Related Genetic Loci - Dong C, Li WD, Geller F, Lei L, Li D, Gorlova OY, Hebebrand J, Amos CI, Nicholls RD, Price RA, Am J Hum Genet. 2005 Jan 12;76(3) - PubMed
Overweight and obesity and weight change in middle aged men: impact on cardiovascular disease and diabetes - Wannamethee SG, Shaper AG, Walker M, J Epidemiol Community Health. 2005 Feb;59(2):134-9 - PubMed
Weight-loss outcomes: a systematic review and meta-analysis of weight-loss clinical trials with a minimum 1-year follow-up - Franz MJ, VanWormer JJ, Crain AL, Boucher JL, Histon T, Caplan W, Bowman JD, Pronk NP. - J Am Diet Assoc. 2007 Oct;107(10):1755-67 - PubMed
Examining Overweight and Obesity as Risk Factors for Common Mental Disorders Using Fat Mass and Obesity-Associated (FTO) Genotype-Instrumented Analysis: The Whitehall II Study, 1985-2004 - Kivimäki M, Jokela M, Hamer M, Geddes J, Ebmeier K, Kumari M, Singh-Manoux A, Hingorani A, Batty GD. - Am J Epidemiol. 2011 Jan 19 - PubMed
Dietary Intake of Protein Is Positively Associated with Percent Body Fat in Middle-Aged and Older Adults - Vinknes KJ, de Vogel S, Elshorbagy AK, Nurk E, Drevon CA, Gjesdal CG, Tell GS, Vollset SE, Refsum H. - J Nutr. 2011 Jan 19 - PubMed
Nutrition Therapy and the Management of Obesity and Diabetes: An Update - Arathuzik GG, Goebel-Fabbri AE. - Curr Diab Rep. 2011 Jan 15 - PubMed


Kari Viitapohja 17.1.2005, 19.1.2005, 7.12.2010, 22.1.2011