Kehitysvammahuollon tietopankki
 | Kirjaesittely |
Pelkonen Maija, Lapin yliopisto 2003
Kustantajan esittely:
Tuettu työllistyminen tuli suomalaisten tietoisuuteen 1990-luvun
puolivälissä. Tuetun työllistymisen taustalla eivät ole pelkästään
työllistämistavoitteet, vaan sen ideologisena tavoitteena on integroida
kehitysvammainen työn kautta yhteiskuntaan.
Tutkimuksen tarkoitus on kuvata kehitysvammaisten tuetun työllistymisen menetelmän toimeenpanon aikana tapahtunutta verkostoitumista. Tuettu työllistyminen tuli suomalaisten tietoisuuteen 1990-luvun puolivälissä. Menetelmä soveltuu yksilöllisen tuen avulla työllistyvien vajaakuntoisten työllistämiseen. Se sisältää työkeskuksen ulkopuolelle työllistyvälle kehitysvammaiselle annettavan työhön perehdytyksen, suoraan työpaikalla tapahtuvan työn opetuksen ja jatkuvan tuen. Tuettu työllistyminen perustuu yksilöllisesti solmittavaan työsuhteeseen. Tuetun työllistymisen taustalla eivät ole pelkästään työllistämistavoitteet, vaan sen ideologisena tavoitteena on työn kautta toteutuva kehitysvammaisen yhteiskuntaan integroituminen. Väitöskirjan teoreettisena lähtökohtana on työn muutos, sen filosofinen ja sosiologinen merkitys. Tutkimuksessa tarkastellaan verkostoitumista kahdesta eri näkökulmasta. Ensin analysoidaan tuetun työllistymisen kehittämistyötä tehneiden neljän erilaisen organisaation keskinäistä verkostoitumista. Toiseksi tarkastellaan työkeskusten toiminnoissa tapahtuvaa verkostoitumista. Verkostoitumista käsittelevien analyysien perusteella muodostetaan sellaiset työkeskusten tuetun työllistymisen teoreettiset verkostot, joilla on merkitystä kehitysvammaisten työelämään ja yhteiskuntaan integroitumistehtävässä. Luonteeltaan tutkimus on osallistuva etnografinen. Triangulaatioon turvautuen tutkimuksessa haetaan erityyppisillä aineistoilla ja metodeilla kuvaa tutkittavasta ilmiöstä.
Tutkimuksen primaariaineistona ovat tutkimusta varten tehdyt ryhmähaastattelut ja verkostokartat. Sekundaariaineisto muodostuu tuetun työllistymisen toimeenpanoa koskevista asiakirjoista. Lisäksi tutkimuksen yhtenä aineistona on tutkijan osallisuus kehittämistyöhön ja hänen kokemuksensa. Kehittämistyötä tehneiden organisaatioiden keskinäistä verkostoitumista koskevassa analyysissa klusteriteoria toimii tarkastelun teoreettisena kehikkona. Työkeskusten tuetun työllistymisen verkostoitumista koskevan analyysin lähtökohtana on egosentrinen verkostomalli, jossa verkostoitumista tarkastellaan työkeskuspositiosta lähtien. Molemmissa verkostokuvauksissa analyysi etenee kehittämistyön alku vaiheesta päätösvaiheen verkostoitumisen tarkasteluun.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kehittämistyötä tehneiden organisaatioiden keskinäinen verkostoituminen eteni alkuvaiheen epävarmuudesta lähentymisen kautta yhdessä tekemiseen. Tuetussa työllistymisessä työkeskuksen keskeisiä verkostokumppaneita ovat työnantajat. Verkostossa on myös toimijoita, jotka legitimoivat, kontrolloivat, kuntouttavat ja eri tavalla tukevat työkeskusta ja työllistyjää. Tuetun työllistymisen verkostoituminen edellyttää monella tasolla tapahtuvaa yhteistyötä sekä sosiaalista ja systeemistä luottamusta. Tulosten mukaan erilaisilla sosiaalipoliittisilla interventioilla ja yksilöllisesti rakentuvalla tuetun työllistymisen verkostolla voidaan edesauttaa kehitysvammaisen työhön ja yhteiskuntaan integroitumista.
Linkkejä:
Kehitysvamma-alan kirjallisuutta26.2.2005