 | Kirjaesittely |
Hyvän kuntoutuskäytännön perusta
Paltamaa, J; Karhula, M; Suomela-Markkanen, T; Autti-Rämö, I (toim.): Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa - Kela 2011
Lyhyt kuvaus
Lain mukaan kuntoutuksen tuli olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista. Kirjassa kuvattiin Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeeseen (VAKE) kuuluvaa tutkimusta, jonka tavoitteena oli kolmen diagnoosiryhmän – aivoverenkiertohäiriön (AVH), multippeliskleroosin (MS) ja Cerebral Palsyn (CP) – avulla kuvata Kelan järjestämän vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen tilaa, kehittämistarpeita ja kuntoutustoimenpiteiden vaikuttavuutta sekä laatia suositukset hyvästä kuntoutuskäytännöstä.
Tutkimus toteutettiin vuosina 2007–2009. Kirjassa kuvattiin AVH-, MS- ja CP-kuntoutuksen käytäntöjä, jotka perustuivat kuntoutusalan ammattilaisille ja asiantuntijoille tehtyihin kysely- ja haastattelututkimuksiin, sekä esiteltiin Kelalle lähetettyjen kuntoutussuunnitelmien analyysit.
Kuntoutuksen arviointikäytäntöjen tulokset perustuivat kysely- ja haastatteluaineistoihin sekä vaikuttavuustutkimuksissa käytettyihin arviointimenetelmiin. Lisäksi esitettiin järjestelmällisiin katsauksiin perustuva vaikuttavuusnäyttö AVH-, MS- ja CP-kuntoutujien fysio-, puhe- ja toimintaterapiasta sekä MS:n osalta neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Näytön asteen määrittely perustui Käypä hoito -suosituksen kriteereihin.
Kirjassa esitettiin suositukset hyvistä kuntoutuskäytännöistä Kelan järjestämisvelvollisuuteen kuuluvan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen osalta. Suositukset perustuivat edellä mainittuihin tutkimuksiin ja Asiakkaan äänellä -tutkimukseen. Suositusten tavoitteena oli mahdollistaa asiakaslähtöinen, oikea-aikainen, oikein kohdennettu ja vaikuttava kuntoutus vaikeavammaisille kuntoutujille. Kuntoutujan sujuvan ja yksilöllisen kuntoutusprosessin katsottiin edellyttävän organisaatioiden välistä, moniammatillista sekä osaavaa yhteistyötä, kuntoutujan näkemyksen ja elämän kokonaistilanteen ymmärtämistä, joustavaa tiedonvälitystä sekä pitkäaikaista ohjausta, tukea ja seurantaa. Kirjan mukaan kuntoutuksen viitekehyksenä tuli käyttää ICF-luokitusta (WHO:n kuntoutussuunnitelmamalli; International Classification of Functioning, Disability and Health).
Linkkejä:
CP-vamma
Fysioterapia
Kehitysvamma-alan kirjallisuutta
Neuropsykologinen kuntoutus
Puheterapia
Toimintaterapia
19.1.2011
